Otatko kympin nyt vai satasen huomenna?

Osallistuin vuonna 2010 ulkoministeriön toimittajille järjestämään kehitysakatemiaan. Osana koulutusta kävimme opintomatkalla Etiopiassa. Siellä yksi kauan vesihuollon kanssa maassa työskennellyt suomalainen kertoi minulle, että jopa hänen vakaassa yrityksessään työskentelevät paikalliset ottaisivat mieluummin tänään 50 euroa kuin ensi kuussa 500 euroa. Epävarmuus on niin suuri, että tulevaisuuteen ei uskalleta luottaa, mikä tekee koko yhteiskunnan toiminnasta lyhytnäköistä.

Välillä vaikuttaa siltä, että olemme Suomessa samanlaisia. Maksamme mieluummin muutaman vuoden kuluttua 170 000 euroa kuin tänä vuonna 4500 euroa.

Iceheartsissa on kyse todellakin ihan muusta kuin muutaman pojan tuetusta jääkiekkoharrastuksesta.

Annan esimerkin: Vantaalta alkanut Icehearts-toiminta tuli pari vuotta sitten Ouluun. Ideana on koota yhteistyössä kaupungin sosiaalitoimen ja koulun kanssa tukea tarvitsevista lapsista joukkue, joka toimii yhdessä 12 vuoden ajan. Julkisuuteen Icehearts näkyy usein harrastustoiminnan kautta, mutta sen toiminta on paljon muuta. Joukkueeseen kuuluvien elämästä otetaan kokonaisvastuu. Joukkueen kasvattaja (ei lajivalmentaja) on turvallinen aikuinen, johon joukkueen jäsen ja hänen perheensä voi luoda pitkäkestoisen suhteen. Hän tekee yhteistyötä eri tahojen kanssa. Oululaista joukkuetta luotsaava Jari Malmi kertoi minulle työstään ja nostan hänelle kyllä hattua korkealle. Hän vetää joukkueen säännöllistä harrastustoimintaa, mutta on mukana poikien elämässä kaikin tavoin, koulussa ja muussa arjessa, aina kun tarvitaan. Kyse on todellakin ihan muusta kuin muutaman pojan tuetusta jääkiekkoharrastuksesta.

Iceheartsin tulokset ovat vaikuttavia. 20 vuotta kehitetty malli on palkittu useilla tunnustuksilla Eurooppaa myöten.

Oulun kaupunki maksoi tällaisesta tehokkaaksi todetusta syrjäytymisen ennaltaehkäisystä  strategiarahoista  50 000 euroa vuodessa kahden vuoden ajan. Vuodelle 2017 Iceheartin yllätykseksi rahoitus loppui. Juttelin Iceheartsin toiminnanjohtaja Teemu Vartiamäen kanssa, ja hän harmitteli Oulun kaupungin kanssa muodostunutta tilannetta. Hän kertoi painottaneensa alunperin kaupungille rahoitusneuvotteluissa, että rahoituksen pitää olla pitkäjänteistä tai toimintaa ei kannata aloittaa ollenkaan. Iceheartsissa ajatellaan koko lapsuutta ja nuoruutta, kuusivuotiaiden matkaa täysi-ikäisyyteen. Nyt Oulun joukkue toimii Iceheartsin omalla rahoituksella näillä näkymin enää kesä-heinäkuun vaihteeseen.

Ennaltaehkäisyn tuloksia on vaikea laskea euroissa. Mutta yritetään silti hieman yleistäen. Kaupunki siis rahoitti yhtä oululaista Icehearts-joukkuelaista noin 4500 eurolla  / vuosi (joukkueissa on 15-25 jäsentä, joten yhtä joukkueen jäsentä kohti laskettu kustannus vaihtelee). Syrjäytymisen hintaa on laskettu monin tavoin, mutta yhden tutkimuksen mukaan lasku voi olla jopa 170 000 euroa vuodessa. Kannattaa siis investoida nyt, ja säästää menoissa jopa 165 500 euroa myöhemmin! Ja tässä luvussa olivat vain terveysmenot, otetaanpa mukaan vielä muut menot menetetyistä tuloista puhumattakaan.

Kyllä kyllä, yksinkertaistettuja oletuksia. Mistä voimme tietää, olisiko yksikään joukkueen jäsenistä syrjäytynyt ja tuottanut kustannuksia, vaikka he eivät osallistuisikaan joukkueeseen. Tämä on ennaltaehkäisevien toimien vaikutuksen mittaamisessa aina hankalaa. Silti pitää yrittää. Meillä on valitettavan paljon kokemusta siitä, mitä ennaltaehkäisyn vähentäminen vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen jo 1990-luvun laman ajasta lähtien. Kaikki me tiedämme tämän, mutta silti näyttää olevan helpompaa katsoa rahapussiin pari vuotta eteenpäin kuin 25 vuotta.

Icehearts on vain yksi esimerkki tutkitusti tehokkaasta ennaltaehkäisevästä toiminnasta. Mielestäni kaupunkien päätöksenteossa pitää olla enemmän tulevaisuusajattelua ja rohkeutta investoida ihmisiin ja nähdä asiat kokonaisuuksina, ei vain oman hallinnonalan tai pienen vuosibudjetin kannalta. Kokeilujakin voidaan tehdä, mutta pitkäjänteisesti, parissa vuodessa ei juuri missään asiassa saada pysyviä tuloksia aikaan. Toivon, että Oulussa nähdään, mitä toiminnan jatkamisella voidaan saavuttaa ja toisaalta mitä sen loppumisella menetetään. Oululaiset kansanedustajat olivat menossa tapaamaan Vartiamäkeä, joten pidän peukkuja hyvälle ratkaisulle.

Helsingin Sanomat uutisoi vastikään uudenlaisesta mallista, jossa lastensuojeluun hankittaisiin rahaa yksityisiltä sijoittajilta. Oulukin oli artikkelissa mainittu yhtenä kaupunkina, jossa hanketta harkitaan. Äkkiseltään lastensuojelu ja sijoittaminen kuulostavat huonosti yhteensopivalta. Mutta juuri edellämainitun ennaltaehkäisemisen mittausongelman takia tällaiset kokeilut ovat kiinnostavia.

Suurin kustannus syrjäytymisestä on ilman muuta inhimillinen.

Alkoiko jo ärsyttää jatkuva rahasta ja kustannuksista puhuminen syrjäytymisen yhteydessä? Niin minuakin. Suurin kustannus syrjäytymisestä on ilman muuta inhimillinen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: