Koiraharrastaja on pätevä valtuutettu

Olin tänään talkoilemassa Oulun Koirakerhon agilitykisoissa ratamestarina (kuva rataantutustumisesta, eli ohjaajat harjoittelevat radan ensin ilman koiraa). Tunnelma oli hyvä, ratoja rakennettiin hyvällä huumorilla ja ripeästi, ihmiset tapasivat toisiaan, jännittivät ja iloitsivat koiriensa kanssa. Minulla on ollut koira 9-vuotiaasta, ja koiraharrastusten kautta olen ollut yhdistystoiminnassa hyvin aktiivisesti mukana noin 15 vuotta. Tällä kokemuksella väitän, että koiraharrastaja on erittäin pätevä olemaan myös kaupunginvaltuutettu ainakin neljästä syystä:

  1. Pitkäjänteisyys: Olen ollut kasvattamassa kahta koiraharrastusyhdistystä nollasta toimivaksi kilpailuihin valmentavaksi seuraksi. Kun koolla on vain kymmenkunta ihmistä ilman pennin pyörylää, harjoittelupaikkaa tai välineitä, vaaditaan paljon innostusta, talkootöitä, sitkeyttä ja monipuolisia osaajia, että ensimmäiset agilityharjoitukset saadaan pyörimään. Olen toiminut puheenjohtajana ja kouluttajana Vantaalla Koivukylän Koiraharrastajissa ja Oulunsalossa Lakeuden Koiraharrastajissa.
  2. Yhteistyökyky: Koiraharrastus ei erottele ketään kouluksen, ammatin, varallisuuden, asuinpaikan, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, mielipiteiden, iän, koon, ulkonäön, uskonnollisten näkemysten perusteella. Niinpä olenkin saanut oppia tekemään hommia yhteisen päämäärän eteen monenlaisten ihmisten kanssa. Ja olen myös saanut tutustua hyvin erilaisiin ihmisiin. Ei tarvitse olla kaikesta samaa mieltä, mutta voi silti olla kivaa yhdessä ja arvostaa toisten kokemusta ja näkemystä. Koiraharrastaja ei pääse kuplautumaan!
  3. Vastuu yhteisistä rahoista ja hyvä hallinto: Yhdistystoiminnassa olen oppinut toki myös yhdistyslain pykälät, yhteisten rahojen käyttämiseen liittyvän vastuun ja avoimen toiminnan tärkeyden. Päätökset pitää olla avoimesti linjattuna hallituksessa ja säännöt kaikille samat. Näin haluan toimia myös politiikassa, avoimuutta ei ole koskaan liikaa.
  4. Ihmistuntemus: Vaikka Oulun kaupungin päättäjällä pitää olla tarmoa perehtyä taustatietoihin ja pitää luvutkin mielessään, päättäjä tarvitsee myös ihmistuntemusta. Olen pitänyt eri lajien koulutuksia yli kymmenen vuotta. Koulutusryhmien vetäjä ei kouluta koiraa vaan yrittää saada ihmisen ymmärtämään asioita. Siinä hommassa olen oppinut todella paljon ihmisten moninaisuudesta, vastaanottokyvystä ja erilaisista keskustelutavoista. Siksi osaan neuvotella ja luoda ratkaisuja, mikä on tärkeää, kun halutaan saada politiikassa jotain aikaan.

Yhdistystoiminta on ihmisten kanssa toimimista. Koirilta sen sijaan olen oppinut myös paljon, esimerkiksi itselle nauramista. Aina ei radat mene niin kuin ne on suunnitellut, koira keksii paremman tavan tehdä tehtävä kuin itse on ajatellut tai lähes pitää hidasta ja kömpelöä ohjaajaa pilkkanaan. Ei tämä elämä niin vakavaa ole 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: