Yksityistä vai julkista, veroja vai leikkauksia

Pia Alatorvinen hiihtoladulla

Kuva: Hiihtoladut ovat Oulun tarjoamia tärkeitä palveluja asukkaillaan. Mitä väliä, onko ladun tehnyt kunta vai yksityinen toimija, jos keli on hyvä?

Täytin vaalikonetta, Kalevan tällä kertaa. Logiikka oli, että väittämiin pitää vastata kuinka samaa tai eri mieltä on. Äänestäjille suosittelen lukemaan perustelut, oli sen verran karkeita väittämiä.

Ymmärrän, että pitää vähän yksinkertaistaa, että saa jotain eroja ja yksiselitteisiä vastauksia. Mutta hieman enemmän olisin alueen valtalehdeltä toivonut muutakin kuin aivan ilmeisimpien erojen alleviivaamista. Löytyi perinteistä oikeisto/vasemmistostereotypioiden toistoa sekä maahanmuutolla erottelua. Ei varmaan tule hirveän suuria yllätyksiä eri puolueista. Tässäpä pari peruskysymystä:

Yksityinen vai julkinen

Yksi muissakin vaalikoneissa ja toki todellisuudessakin toistuva kahtiajako on yksityinen vai julkinen palvelu. Ja automaattisesti vasemmisto sanoo julkinen ja oikeisto yksityinen, eikö niin? Eihän se niin yksinkertaista toivottavasti ole. Kunnan on tuotettava asukkailleen palveluja laadukkaasti ja mahdollisimman edullisesti. Ensiarvoista on laadukkuus. Tapauskohtaisesti paras vaihtoehto voi olla joko yksityinen tai julkinen palveluntarjoaja. Sekä julkinen että yksityinen toimija voi olla tehokas tai tehoton, laadukas tai laaduton. Hyviä ja huonoja esimerkkejä löytyy joka alalta.

Olin päättämässä viime vuoden lokakuun valtuustossa kahdesta ulkoistusasiasta. Yhdessä äänestin, että ateria- ja puhtauspalvelut pitäisi säilyttää Oulun kaupungin omana tuotantona, toisessa asiassa äänestin sen puolesta, että osa Oulun digin ICT-palvelut ulkoistetaan. Minulla ei ole periaatetta, että kaikki yksityiseksi tai kaikki julkiseksi. Tässä tapauksessa arvioin, että ICT-osaaminen on järkevää ostaa, pienessä yksikössä ei voida ylläpitää tarpeeksi korkeaa ammattitaitoa ja työntekijätkin tällä alalla pärjäävät ja hyötyvät isommasta ja monipuolisemmasta työpaikasta. Ateria- ja puhtauspalveluissa taas työntekijöiden työehdot huononevat muutoksessa ja perinteisesti pienituloisilla (ja naisvaltaisella) henkilöstöllä ei ole erityisiä valttikortteja työmarkkinoilla, jolloin voisivat itse vaikkapa vaihtaa alaa.

Molemmat ulkoistukset menivät muuten läpi

Veronkorotuksia vai leikkauksia

Verot vai leikkaukset on myös perinteinen kysymys, jolla haetaan eroja. Olenpa ollut tästäkin äänestämässä marraskuun 2020 valtuustossa. Kysymys oli siitä, nostetaanko kuntaveroa yhdellä prosenttiyksiköllä, jonka pohjalle kaupunginjohtaja oli talousarvioehdotuksensa rakentanut. Äänestin yhden prosenttiyksikön nostamisen puolesta 20:stä 21:een, mutta hävisimme tämän äänestyksen ja tuloveroprosenttia nostettiin 20:stä vain 20,50:een. Eli saatiin sekä veronkorotus että leikkaukset, koska puolen prosenttiyksikön nostaminen ei riitä talousarvioon merkittyihin menoihin.

Vaalikoneiden suosima kysymys on yksinkertaistava, eikä tällaista kaksijakoista valintaa todellisuudessa tule eteen. Viime vuosina Oulussa on sekä leikattu että nostettu veroja. Itse uskon, että esimerkiksi lastensuojelun ja mielenterveyden varhaisiin palveluihin investoiminen tuottaisi valtavia säästöjä pitkällä tähtäimellä. Pitäisi vain olla malttia ajatella 10, 20 ja 30 vuodenkin päähän. Ja miten mahtavaa sitten olisikaan LASKEA kuntaveroprosenttia, kun kalliiden palvelujen tarve ja vähenisi.

Eli maailma on monimutkainen, eikä mitään automaattivastausta asioihin ole. Epäile heti, jos joku väittää tietävänsä ainoan oikean vastauksen.

Neuvoa-antava podcast-sarja alkaa

Olen generalisti, olen ottanut selvää ja tiedän hyvin monesta elämän alueesta jotain, mikä mielestäni on poliitikolle hyvä lähtökohta kokonaisuuksien hallintaan. Kaupungin päätöksenteossa on kuitenkin valtavasti asioita, joista pitää olla syvällistä tietoa. Sitä antavat kaupungin virkahenkilöt, mutta päättäjänä tarvitsen näkemyksiä ja neuvoja monipuolisesti. Aloitin podcastin, jossa otan neuvoa-antavan, eli juttelen lähipiirini fiksujen ihmisten kanssa kunnalle kuuluvista ajankohtaisista asioista. Sen lisäksi, että viisastun itse, myös kuulijat saavat toivottavasti uusia näkökulmia aiheisiin. Äänestäjä saa jaksoista käsityksen siitä, millaista oma ajatteluni ja päätöksenteon puntarointini on.

Aloitin läheltä. Olen onnekas iltatähti, eli minulla on kolme kokeneempaa siskoa, jotka ovat kaikki ajattelevia ja fiksuja ihmisiä. Siskoni työskentelevät elämän eri alueilla ja sainkin heti alkuun asiantuntevan pläjäyksen työllisyydestä, seniorien elämästä sekä lapsiperheiden arjesta. Vauvasta vaariin -kattaus siis heti ekassa kolmessa jaksossa.

Hirveän kivaa tehdä tällaisia uusia juttuja, toivottavasti joku kuunteleekin. Saa taas olla vähän toimittaja, siitä ammatista tykkäsin todella paljon. Julkaisen podcasteja lisää kevään mittaan. Aiheina tulossa ainakin kulttuuri ja yrittäjyys. Saa toivoa, mistä haluaisit kuulla?

Eihän sitä tiedä, vaikka innostuisi tekemään podcastia koko tulevan valtuustokauden . Mallia voisi ottaa vaikkapa Helsingistä Hannu Oskalan, Laura Rissasen ja Silvia Modigin Valtuusto-podcastista. Valtuustojen päätökset ovat niin lähellä ihmisten jokapäiväistä elämää, että niitä pitäisi tehdä helpommin käsitettävämmiksi ja lähestyttävämmiksi.

Vaalikoneet vastakkainasettelun asialla

Pia Alatorvinen ui Sanginjoessa kesällä koiransa kanssa
Tässä kaupunkilainen viettää aikaa maalla.

Olen toisaalta, mutta toisaalta -ihminen. Tuppaan näkemään asioissa aina useampia puolia ja olen sujuvasti samastakin asiasta montaa mieltä yhtäaikaa. Jopa hieman kadehdin niitä ihmisiä, jotka ovat täysillä jotain mieltä ja aivan varmoja asiastaan. (Oikeasti en, mutta politiikassa sellainen olisi ulospäin varmaankin myyvää. Todellinen maailma on kuitenkin monimutkainen, ja harvassa asiassa on vain yhtä oikeaa tapaa menetellä.)

Siksipä onkin hankala täyttää vaalikoneita. Samoilla perusteilla voisi olla väitteistä jokseenkin eri tai samaa mieltä. Suosittelenkin lukemaan ehdokkaiden perustelut, ne ovat paljon avaavampia kuin pelkät viisarit.

Muutama harmittava vastakkainasettelua korostava kysymys on tullut esille niissä muutamassa vaalikoneessa, jotka olen ehtinyt jo täyttää. Yksi niistä on Oulun keskusta-alue vs. muut alueet. Jostain syystä toistellaan jatkuvasti sitä, että keskustan kehittäminen on vaikkapa Kiimingiltä, Oulunsalolta tai Haukiputaalta pois. Samaa keskustelua käydään myös isommassa mittakaavassa, Oulu vie voimat maakunnasta, pääkaupunki muulta Suomelta.

Mutta Oulussa kuntaliitos hiertää edelleen. Itse muutin Oulunsaloon 2008 vielä itsenäisen kunnan alueelle. Tokihan asiointi oli helppoa, lampsin kunnantalolle, piirtelin ruutupaperille aidan kuvan ja sain rakennusluvan saman tien. (Kaikki, jotka ovat nähneet piirustustaitoni, saattavat nyt hieman ihmetellä.) Perustimme paikallisen koiraharrastusseuran Salonpäähän ja saimme kunnalta syrjäisen hiekkakentän käyttöömme helposti. Kaikenlainen yhteistyö oli sujuvaa, kun kaikki tunsivat toisensa.

Kuntaliitosten jälkeen kaikki huonompaan suuntaan menevät muutokset pannaan ison pahan Oulun piikkiin, mutta huomataanko myönteiset asiat? Yhtenä esimerkkinä voisin kertoa vaikkapa Oulunsalon vesiasioista sen verran, että ns. tupakkiaskin kanteen piirretyistä putkikartastoista on nyt päästy nykyaikaan ja vesiputkien sijainnit tietävät muutkin kuin ne 1960-luvulla maahan kaivaneet työntekijät. Vähentää putkirikkoja ja nopeuttaa korjaustöitä aika paljon.

Tunne menneestä häviöstä tai väärinkohtelusta on voimakas. Siitä pitäisi Oulussa päästä irti ja lakata laskemasta naapurikylän tai kaupunkikeskustan ”saamisia” ja verrata omaan alueeseen. Jos kuntaliitosta ei osattu hoitaa hyvin, hoidetaan asioita sitten jatkossa paremmin. Itse olen tässäkin toisaalta ja toisaalta kannoilla, suuri osa kulttuuritapahtumista, joiden hyväksi työskentelen ja joissa viihdyn, ovat kaupungin ytimessä, mutta meillä on myös maaseudun kehittämishankkeita, pidän itseäni kaupunkilaisena, mutta asun pellon laidassa, vietän kesäni enimmäkseen Sanginjoen mökillä (kuva) ja harrastan Oulunsalon laitamilla koirieni kanssa. Näitä erilaisia näkemyksiäni ja kokemuksiani käytän, kun harkitsen, mille kannalle käännyn ja mitkä perusteet ovat vahvimpia päätöksenteossa. En halua jumittaa yhdessä lokerossa.

Valtuustokauden loppukiriin uusissa tehtävissä

Oulun kaupunginvaltuusto päätti tänään valita minut kaupunginhallituksen varajäseneksi. Kaupunginhallitushan on kaupungin päätöksenteon ykköstiimi, eli otan tämän mahdollisuuden innolla vastaan. Toki ymmärrän, että loppukaudella näin lyhyessä ajassa ei varajäsenelle mitään isoja avauksia ehdi tulla ja kauden aikana tehdyt vihreät linjaukset on syytä pitää.

Paikka tuli auki, kun konserniohjeiden mukaan aiemmin vihreiden varajäsenenenä ollut Paula Himanen ei enää voinut jatkaa, koska hän on myös kaupungin tytäryhtiön Oulun Energian hallituksessa. Eli kevään ajan olen siis varsinaisen jäsenen Jaanan Isohätälän varajäsenenä. Kiitän omaa ryhmääni ja valtuustoa luottamuksesta ja olen valmiina ja reippaana, jos Jaanaa tuuraan kokouksessa.

Ja vaikka jokin yllättävä asia tulisikin kaupunginhallituksen käsiteltäväksi, olen varma, että vihreällä porukalla löytyisi perustellut ja kauaskantoiset ratkaisuehdotukset. Jos jotakin olen tässä kohta neljän vuoden aikana meidän porukasta oppinut, niin sen, että luottamushenkilömme ovat valtavan ahkeraa, osaavaa ja monipuolista väkeä, joilta on asiantuntemusta ja näkemyksiä hyvin monelta eri kantilta. Uskon tiimityöhön!

Uusi vaalikuvakin tuli justiinsa. Otin käyttöön tällaisen pirteämmän version, ei tämä niin vakavaa ole.

Kuka leikkaa eniten, on vastuullisin

sivu Pontus Purokurun kirjasta täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi

Niukkuuden jakaminen ja leikkauslistat ovat hallinneet Oulussakin politiikan tekoa. Välillä kuulostaa, että ainoaa vastuullista politiikkaa on jatkuva leikkaaminen ja kurjistaminen. Huoltosuhde, valtionosuudet, pienenevät yhteisöverotulot, kaiken päälle vielä korona. Meillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin leikataleikataleikata. Perlacon pelastaa.

En niele tätä. Ensinnäkin poliitikkojen tehtävänä on mielestäni luoda visioita tulevaisuuteen, ei vain ynnäillä ja juustohöyläillä. Kun annetaan valmiiksi summa, joka ehdottomasti pitää leikata, ja listataan vielä kaikki, mistä vähänkin voidaan nipistää, pitää olla mielikuvitusta ja vahvaa kykyä ajatella tulevaisuuteen, jotta ei vain toistaisi samaa, mitä on aiemminkin tehty. Mihin silloin tarvitaan poliitikkoja? Exceliin vain.

Olen virkistänyt ajatteluani lukemalla Veikka Lahtisen ja Pontus Purokurun Mikä liberalismia vaivaa -kirjaa, sekä syventynyt vielä Purokurun väitteisiin Täysin automatisoitu luksushomokommunismi -esseekokoelman kautta. Kunnon pamflettien tapaan teokset kärjistävät, mutta olen löytänyt iloa ja jopa toivoa tulevaisuuteen kirjoitusten tulevaisuusvisioista. Siitä, että ihmisten on mahdollista vaikuttaa tulevaisuuteensa. Nykytila ei kerro siitä millaista on 10 tai 20 saatika 50 vuoden kuluttua. Muutokset myös parempaan ovat mahdollisia, kun uskalletaan alkaa tehdä asioita toisin.

Purokuru kysyy: Miksi on niin paljon helpompi vaatia leikkauksia kuin uusien yhteiskunnallisten instituutioiden rakentamista? Tätä keskustelua olisi mielekästä käydä poliittisen päätöksenteon yhteydessä. Mikä on mahdollista, mikä rajaa mielikuvitustamme, miten sen kahleet ovat syntyneet ja miten pääsisimme niistä eroon?

Olen ehdolla toista kertaa kuntavaaleissa. Minulla on nyt kokemusta kuntapolitiikan syövereistä, vihreiden sisäisistä taustakeskusteluista, luottamustoimessa toimimisesta, valtuuston kokouksiin osallistumisesta niin paikalla kuin etänäkin, asioiden hitaasta etenemisestä ja toisaalta yllätyksellisistä käänteistä. Asioita on paljon, ja ymmärrän, että poliitikot ja viranhaltijatkin helposti ryhtyvät ”asianhoitajiksi”, nuijimaan ja järjestelmään pakolliset kuviot pois pöydältä.

Haluaisin, että politiikkaan tuotaisiin vaihtoehtoja. Reilusti visioitaisiin, unelmoitaisiin, asetettaisiin kunnianhimoisia tavoitteita. On selvää, että eri ihmisillä on erilaisia haaveita. Lopetettaisiin toisten ajatusten lyttääminen, annettaisiin kritiikkiä asiasta ja parannettaisiin visioita yhteisiksi. Sanokaa minua idealistiksi, mutta haihattelijaksi on turha haukkua. Nykypäivän itsestäänselvyydet ovat olleet joskus utopioita, Suomen itsenäisyys, naisten äänioikeus, peruskoulu, tasa-arvoinen avioliittolaki.

”Mielikuvitus on mahdollisuuksien aluetta, ja vallankäyttö on juuri mahdollisuuksiin vaikuttamista.”

Oulun Vedestä teknisten liikelaitosten johtokuntaan

Kaupunginhallitus järjesteli kaupungin liikelaitoksia uudelleen ja ensi vuoden alusta lähtien istun teknisten liikelaitosten johtokunnassa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Oulun Veden asioiden lisäksi johtokunnassa käsitellään Oulun infra liikelaitoksen asiat eli entisen Oulun teknisen liikelaitoksen maarakentamisen, ympäristön
ylläpidon ja ulkoliikuntapaikkojen asiat. Eli ensi vuonna saan taas perehtyä uudenlaisiin kokonaisuuksiin ja asiamäärä varmaankin tuplaantuu. Mielenkiintoista!

Tänä vuonna Oulun Veden asiat ovat rullailleet mukavasti eteenpäin. Toimiala on vakaa, eikä taloudessa juurikaan ole yllätyksiä. Toiminnassa yllätyksiä valitettavasti on tullut vastaan. Oulunsalossa veden tärkeys todettiin suoraan arkeen vaikuttavalla tavalla, kun vedestä löydettiin koliformisia bakteereja. Tiettävästi sairastumisia vedestä ei tullut, mutta vettä ei voinut juoda useisiin päiviin. Oulun Vesi hoiti paikalle säiliöautolla juomakelpoista vettä ja tiedotuksessa oltiin aktiivisia kaikissa kanavissa. Postilaatikoitakin laputettiin. Oulun Vesi on saanut oman viestintäosaajan, mikä näkyy mielestäni hyvin niin tässä tapauksessa kuin koko toiminnassakin. Mutta viestinnän ammattilaisena tiedän varsin hyvin, että viestintä epäonnistuu (ainakin osan mielestä) aina. Parannusta on kuitenkin tapahtunut.

Vedenpuhdistamista seurataan lainkin mukaan erittäin tarkkaan. Syksyllä sattui myös ikävä laiterikko ja varaosiakin piti odotella pitkään, minkä takia jäteveden päästöluvut näyttävät tänä vuonna osin huonommilta kuin pitäisi. Näillehän ei aina mitään voi, mutta vahingotkin vahingoittavat vesistöjämme.

Keväällä kävimme tutustumassa Taskilan jätevedenpuhdistamoon. Tänä vuonna sinne on rakennettu kiivaasti laajennusta ja uutta tekniikkaa otettu käyttöön. En edes yritä selittää näitä insinööriasioita, pieleen menee kuitenkin. Kuvassa kuitenkin vasemmalla ensimmäinen jätevesiallas ja oikealla loppupään allas. Vesi alkoi näyttää jo silminnähdenkin kirkkaammalta, vaikkei tuosta vielä juomapulloa kannatakaan täyttää.

6B275117-8049-4D7D-9E38-C731E3906004

Perustoiminta Oulun Vedellä siis sujuu ja mielestäni toimintaa halutaan vilpittömästi kehittää niin paremman juomaveden ja puhtaampien jätevesien puolesta kuin ihmisten työolosuhteidenkin parantamiseksi. Toki aina löytyy asioita, joita voi tehdä paremminkin.

Oulun Veden suurin murhenkryyni on edelleen se, että Oulujoki pintavetenä on varsin haavoittuvainen. Viinivaaraa havitellaan pohjavesilähteeksi oululaisille, mutta ympäristösyistä hanke on erittäin kyseenalainen. Ratkaisu onkin venynyt vuosikymmenten mittaiseksi selvittelyksi eikä tänä vuonna ole lausuntoja enempää asia edennyt. Ensi vuoden alussa on todennäköisesti odotettavissa taas yksi ympäristölupapäätös. Välillä puhutaan myös muista vaihtoehdoista, ja itsekin olen sitä mieltä, että muita vaihtoehtoja kannattaisi selvittää. Näyttää silti siltä, että kaupungin ylimmässä päätöksenteossa on linjattu, että tämä tie katsotaan loppuun asti ja varavaihtoehtoja kartoitetaan uudestaan vasta, jos oikeudesta tulee selvä kielto Viinivaaran käyttämiselle. Yhdenlainen pattitilanne siis, missä yhdellä johtokunnan jäsenellä ei paljon vikisemistä ole.

Muuten olen toiminut tänä vuonna Oulun vihreiden taustajoukoissa viestintätiimissä ja Oulun vihreän kunnallisjärjestön sihteerinä. Valtuustoryhmämme on tehnyt hyvää työtä tänä vuonna, kiitos siitä kaikille. Tässäpä osa valtuustoryhmämme jättämästä kädenjäljestä Oulun 2019 budjettiin:

48379457_2021150274659452_7590043686977667072_n

Ensi keväänä on kovasti vaalijuttuja. Meillä on jo nyt todella hyviä ja monipuolisia ehdokkaita, ja menen varmasti tekemään vaalityötä jossain muodossa. Erityisen iloinen olen tällä hetkellä Jaana Isohätälän eduskuntavaaliehdokkuudesta.

Hyvää joulua kaikille ja menestystä vuoteen 2019!

Mitä tapahtui 2017?

Kuva: Vihreä valtuustoryhmä tarjosi oululaisille glögiä joulun alla.

Ensimmäinen vuosi ”poliitikkona”  paketissa. Mitäpä olen Oulun Veden johtokunnan jäsenenä ja Oulun alueen vihreänä toimijana saanut aikaan?

Oulun Veden johtokuntatyöskentely on ollut kiinnostavaa ja hyvähenkistä. Olemme saaneet perusteellisen johdatuksen vesilaitostoimintaan ja Oulun tilanteeseen.

Oulun Veden toiminta on taloudellisesti vakaalla pohjalla, Oulun Vesi tuottaa noin 11 miljoonaa euroa voittoa vuosittain. Liiketaloudellisesti tilanne on kuitenkin erikoinen tällaisessa julkisessa yhtiössä. Suunnitelmallista investointeihin varautumista häiritsee omistajan, eli Oulun kaupungin yllättävät päätökset. Esimerkiksi ensi vuonna Oulun kaupunki ottaa voitoista 1,2 miljoonaa enemmän kuin aiemmin oli suunniteltu. Toivon, että voittoja ei lyhytnäköisesti kerätä joka vuosi vain enemmän, koska vesijohtoverkon korjaamiseen ja uusien alueiden rakentamiseen sekä tietenkin ympäristömme kannalta oleellisen jäteveden entistä tehokkaampaan puhdistamiseen tarvitaan rahaa. Putkirikkojen ennaltaehkäisy ja ympäristöteot etukäteen tulevat paljon edullisemmiksi kuin jälkikäteen siivoilu ja korjailu. Ei liene järkevää investoida lainalla, jos omaakin rahaa periaatteessa olisi.

Oulussa vesi tulee Oulujoesta, joka on haavoittuvainen raakaveden lähde. Oulussa on jo vuosikymmeniä suunniteltu vaihtoehtoja. Nyt lähes ainoana vaihtoehtona pidetään Viinivaaran lähteiltä johdettavaa pohjavettä Ouluun. Suunnitelmat ovat muuttuneet vuosien varrella ja tämänhetkinen aiottu vedenottomäärä on paljon pienempi kuin ensimmäisissä suunnitelmissa.  Siitä huolimatta ympäristöhuolia hankkeessa on paljon, ympäristömääräykset ovat kiristyneet ja viranomaisten lausunnot hankkeesta ovat olleet tiukkoja. Oulu (päättäjät ja Oulun Veden johto) haluaa kuitenkin katsoa tämän pitkään ajetun vaihtoehdon loppuun asti. Lupaprosessi on kesken, ja Avi on pyytänyt vielä kerran lisäselvityksiä Oulun Vedeltä. Johtokunnassa on keskusteltu siitä, että vaihtoehtoja kannattaisi olla useampiakin, jos Viinivaara-hanke kaatuu. Jotenkin vesihuollon varmuutta kaupungissa pitäisi kasvattaa. Mutta ei tietenkään millä tahansa kustannuksilla. Viinivaara vaikuttaa kuitenkin minun mielestäni tällä perehtymisellä aika hankalalta toteutettavalta. Siksi pitäisi katsella avoimesti muitakin vaihtoehtoja. Kaupunginhallitus on kuitenkin viime kädessä päätöksentekijä asiassa.

Summaisin siis Oulun Veden johtokuntapaikan olevan mielenkiintoinen, mutta toisaalta hieman turhauttava, koska todellinen valta isoissa asioissa on joka tapauksessa kaupunginhallituksella. Toki asioita voi tuoda oman puolueen kautta keskusteluihin. Joka tapauksessa Oulun kaupungin vesihuolto on hyvin hoidettu, ympäristöasioihin jätevesipuolella satsataan tulevaisuudessa, oululaisten vesimaksut ovat kohtuullisia, vaikka vesijohtoverkostoa korjataan ja rakennetaan uutta, verkoston hallintaa digitalisoidaan ja henkilökuntakin vaikuttaisi viihtyvän työssään. Varaveden hankinta on iso kysymys, joka pitäisi ratkaista viimeinkin lähivuosina.

Vaikka luottamustoimi on ollut lähinnä asioihin tutustumista, olen pyrkinyt vaikuttamaan asioihin taustalla. Oulun vihreiden toiminnassa olen ollut mukana syksyn Oulun Vihreän kunnallisjärjestön hallituksessa sihteerinä sekä viestinnän kehittämisen työryhmässä. Pidän siitä, että Oulun vihreissä on paljon eri alojen ammattilaisia mukana ja selvästi eteenpäinkatsova meininki. Toivon, että hyvä vauhti jatkuu ja pääsemme vaikuttamaan Oulun kehitykseen jopa kokoamme suuremmalla voimalla keskustelevalla, perustelevalla ja yhteistyökykyisellä toiminnalla.

Valtuustoryhmämme on monipuolinen ja pätevä ja luotan siihen kuin muuriin. Kiitos hyvästä työstä kaikille kymmenelle, toivottavasti vihreä porukka on antanut teille taustalla apua, näkökulmia ja tukea valtuustotyössä!

Yhden äänen hinta oli 3,44 euroa

Tein vaalirahailmoituksen ja laskin vaaleihin käyttämäni rahat. Ilmoitukseen riitti, että laittoi rastin ruutuun, kun rahaa käytti alle 800 euroa. Minä käytin 733,02 euroa, joten ilmoitus oli yksinkertaista tehdä. Sain 213 ääntä, joten yhdelle äänelle tuli hintaa 3,44 euroa. Ei kallista, muttei ihan halpaakaan. Kurkkasin ehdokkaiden ennakkoilmoituksia, ja eräällä näkyvästi esillä olleella ehdokkaalla ääni ”maksoi” yli kaksi kertaa enemmän ja budjetti oli 13 kertaa isompi kuin minulla. Hän pääsi kyllä läpikin.

Käytin rahaa 1000 tulitikkuaskiin ja niiden tarrojen painamiseen, pariin sataan täsmäesitteeseen kakkapussien mukana jaettavaksi, vaaliliivin kankaisiin, yhteen vaalitilaisuuteen tilavuokraan, Facebook-mainontaan ja ehdokasmaksuun Vihreille.

Muut kuin minä laittoivat vaalitililleni lahjoituksia 100,65 euroa, loput tuli omasta pussistani.

Sukellus puolueen toimintaan

Eilen oli vihreitä kevätkokouksia Oulussa.  Minulle puoluetoiminta on uutta, joten lähdin mielenkiinnosta katsomaan, mitä niissä tapahtuu. Ja tietenkin syömään vaalivoiton kunniaksi tarjottua kakkua (en muistanut ottaa kuvaa, joten kuvan kakku on vain mallina).

Oulun Vihreät ry:n (OVi)kokouksessa käytiin läpi normaalit tili- ja vastuuvapauden myöntämiset. Lisäksi päätettiin yhdistyksen edustajat piirin kevätkokoukseen, joka oli samana päivänä sekä kesäkuun puoluekokoukseen. Molempiin kokouksiin jäsenet ovat tervetulleita, mutta äänivalta on virallisilla edustajilla. OVilla oli piirin kokoukseen edustajapaikkoja niin monta, että minäkin sain yhden. Puoluekokouksen edustajapaikat jaettiin mielestäni hyvässä yhteisymmärryksessä sen mukaan, kuinka paljon paikan halunneet olivat työskennelleet yhdistyksessä ja kuntavaalikampanjoinnissa.

Vuosikertomuksessa käytiin läpi yhdistyksen toimintaa vuonna 2016. Kiinnitin huomioni siihen, että kertomuksesssa painotettiin avoimuuden periaatetta toiminnassa. Sanoinkin kokouksessa, että mielestäni se on toiminut ja onnistunut hyvin, sillä ihan uutena ja tuntemattomana oli helppo tulla mukaan tekemään kuntavaalikampanjaa. Ja sama meininki on jatkunut vaalien jälkeenkin, uusi naama on otettu vastaan avoimesti ja kannustaen.

Piirin kokouksessa taas on mukana edustajia Oulun vaalipiirin vihreistä yhdistyksistä. Hyvä yhteistyöfoorumi siis. Tässäkin kokouksessa käytiin läpi tili- ja vastuuvapausasiat. Lisäksi valittiin yhden eronneen hallituksen jäsenen tilalle uusi. Ehdokkaita oli kaksi, joten päästiin äänestämäänkin.

Molemmissa kokouksissa oltiin tietysti onnellisia kuntavaalituloksesta, mutta katseet alkoivat kääntyä jo tuleviin vaaleihin. Tammikuussa on presidentinvaalit ja sen yhteydessä aivan uudet maakuntavaalit. Jotkut epäilevät, että pahasti keskeneräiset suunnitelmat eivät ehdi valmistua ja vaaleja jouduttaisiin lykkäämään, mutta itse uskon ja toivon, että maakuntavaalit ovat yhtä aikaa presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen kanssa 28. tammikuuta. Muuten ihmisiä on vaikea saada liikkeelle tuntemattomien vaalien ja monimutkaisten uudistusten takia. Ongelmia ja kiirettä toki on, kuten Ylen jutusta käy ilmi.

Vihreiden näkökulmasta presidentinvaalit on tietenkin erinomainen paikka maakuntavaalien kannaltakin, koska vihreiden ehdokas on niin mainio Pekka Haavisto. Mutta mikä maakuntavaalien idea siis on? Niissä valitaan päättäjät uuteen itsehallinnolliseen maakuntaan joka hoitaa tulevaisuudessa sosiaali- ja terveysasioitamme. Tai siis hallinnoi, varsinaisen työn tekevät sitten julkiset ja yksityiset toimijat. Myönnän, etten ole täysin kärryillä tästä monimutkaisesta ja toki vielä keskeneräisestä kokonaisuudesta. Mutta opettelen, kuten moni muukin.

Vihreitä on pidetty kaupunkien puolueena, mutta piirin kokouksen puheissa oli vahvasti pohjoinen vire ja maaseutusävy. Yhä useammassa kunnassa on nyt vihreitä valtuutettuja. Eikä tämä Oulukaan nyt kovin kaupunkimainen ole muutamaa keskustan korttelia lukuunottamatta.

Joka tapauksessa kovalla innolla ollaan nyt menossa uusiin vaaleihin ja meininki olisi tehdä pohjoisenkin maakunnista vihreämpiä kuin voisi kuvitellakaan.

Sitä ennen vihreillä on myös edessä puheenjohtajavaali. Monta hyvää ehdokasta on jo nyt ilmoittautunut ja joidenkin kantaa vielä odotellaan. Puheenjohtajasta käydään jäsenäänestys, joten minullakin on sanani siihen kisaan sanottavana.

Vaalisumasta huolimatta kokouksissa todettiin, että vain pitkäjänteinen toiminta ja myös vaalien välillä tehty työ voi tuoda pysyviä tuloksia. Kuntavaalivoitto ei tullut tyhjästä vaan vuosien työn tuloksena. Itse taisin hypätä nyt mukavasti liikkuvan vankkurin kyytiin.

Kiitos äänestäjille ja tsemppaajille!

Vaalitulos Oulussa ja koko maassa oli hieno! Itse sain 214 ääntä, joka on tuplat siitä, mitä ikinä uskoin saavani. Kiitos paljon äänestäjille ja kaikille, jotka tsemppasivat ja suosittelivat minua kavereilleen.

Oulussa vihreät sai kolme lisäpaikkaa ja kokonaisuudessaan valtuustossa on nyt kymmenen vihreiden edustajaa, joista kuusi on uusia valtuutettuja. Vaikka kokemustakin tarvitaan, (ja onhan sitä ryhmässä edelleen) olen iloinen, että nuoret ehdokkaamme saivat nuoria liikkeelle äänestämään. Olihan vihreät opiskelijoita vilisevän Linnanmaan suurin puolue 27,6 prosentilla alueen äänistä. Ja nuoruus ei estä asiantuntemusta, kuten Kalevan jutusta ilmenee.

Oma äänisaaliini riitti varavaltuutetun sijalle ja se lämmittää myös mieltä. Tekisi mieleni sanoa, että tästä on hyvä jatkaa. Ainakin jatkan niin, että pääsen nyt seuraamaan päätöksentekoa hieman lähempää sisäpiiriä ja vaikuttamaan niihin tärkeisiin asioihin, joissa minulla on asiantuntemusta ja annettavaa. Jo ehdokkaat ovat päässeet puolueen postituslistoille, ja olen ilahtunut vilkkaasta ja avoimesta keskustelusta, jota käydään Oulun päätöksentekoon tulevista asioista. Vihreissä on asiantuntemusta hyvin monelta alalta ja uskon, että myös valtuutetut arvostavat porukan näkökulmia ja tietämystä. Kiitos myös lukuisille ehdokkaille, joihin olen saanut tutustua vaalikampanjoinnin aikana. Fiksuja ja ajattelevia ihmisiä monenlaisista taustoista!

Jatkan myös blogia havainnoistani ja oppitunneistani kuntapolitiikasta. Voit tilata blogipäivitykset suoraan sähköpostiisi etusivulta alalaidasta. Ja kuulen mielelläni, mitä oululaisille kuuluu, joten viesti kulkee toivottavasti minullekin päin.

Virallisista luottamuspaikoista neuvotellaan lähitulevaisuudessa, katsotaan, miten ne jakautuvat. Uusia vaalejakin tulee heti kohta vastaan, mutta nyt on liian aikaista suunnitella sellaisia.

Vihreät oli valtakunnallisesti vaaleissa suurin voittaja. Olen iloinen, että puolue on saanut valtuustoihin edustajia myös pienemmillä paikkakunnilla. Sanotaan, ettei yksi tai kaksi edustajaa voi vaikuttaa, mutta olen toista mieltä. Esimerkiksi kylätoiminnassa olen nähnyt, että yksi innokas ja toiset mukaan saava ihminen saattaa muuttaa koko kylän hengen ja tekemisen suunnan. Toivon, että vihreät (ja toki kaikki muutkin) valtuutetut ovat rakentavia yhteistyökumppaneita, faktapohjalla toimivia ja avoimia ja luotettavia päättäjiä. Tuoreet ihmiset voivat muuttaa politiikan tekoa vanhojen kaivelusta ja kyräilystä poispäin kohti ratkaisuja ja uusia vaihtoehtoja. Sanokaa idealistiksi, mutta siksihän minä näihin vaaleihin lähdinkin!