Blogi

Posted on

Mitä Haukiputaan keskustalle pitäisi tehdä?

Rantapohjan vaalikoneen yksi väite oli, että päättäjät ovat kiinnittäneet liian vähän huomiota Haukiputaan keskustan kehittämiseen. Vastaukseksi sai hiissata osoitinta samaa mieltä tai eri mieltä -janalla.

Hilasin osoitinta hieman vasemmalle, eli olin vähän eri mieltä. Valitettavasti väitteitä ei voinut perustella, mikä teki minusta vaalikoneesta hyvin vajavaisen. Joten perustelen nyt valintaani hieman.

Ensinnäkin periaatteeni on, että päätöksenteossa pitää kuunnella mahdollisimman paljon niitä, jotka asiasta jotain tietävät tai joita asiat koskevat. Siksi olisi hieman teennäistä, jos  minä vain Oulunsalossa ja Kaakkurissa asuneena oululaisena yrittäisin esittää tietäväni, miten Haukiputaan keskustaa saataisiin elävämmäksi. Kannatan uudenlaisia demokratian välineitä, ei pelkkiä liian myöhään tapahtuvia kuulemisia kaavoituksen yhteydessä. Alueiden suunnittelussa voitaisiin ottaa käyttöön esimerkiksi palvelumuotoilun keinoja, työpajatyyppisiä asukastapaamisia.

Toiseksi elävyys ja kehitys lähtee ihmisistä. On toki rakenteellisia ratkaisuja, kuten koulut ja terveyspalvelut, joihin kuntapäättäjät vaikuttavat. Kokemukseni maaseudun kehittäjänä kuitenkin kertoo, että pienetkin kylät keskellä ei mitään voivat olla hyvin eläviä kuntien päätöksistä välittämättä. Hyvään kylähenkeen tarvitaan innostuneita vetäjiä ja rohkeita kokeiluja. Uskon, että kyläkeskuksen kehittymiseen vaikuttaa valtavasti kyläläisten oma toiminta. Kulttuuri, matkailu tai vaikkapa urheiluseurat saavat aikaan asukkaita ja vierailijoita houkuttelevan ympäristön, jossa yrityksetkin menestyvät. Päättäjien on syytä olla estämättä asukkaiden aktiivisuutta.

Kuvassa pattijokista oma-aloitteisuutta. Aina ei tarvitse odottaa kaupunkia hätiin, voi toimia itse.

 

Posted on

Kokeillaan elämänhoitajia Oulussa

Kaleva uutisoi, että Oulun lastensuojelussa on otettu askelia ennaltaehkäisevään suuntaan, järkevöitetty työntekoa niin, että asiakas kohtaa saman sosiaalityöntekijän eri vaiheissa. Lastensuojelun asiakkuuksien määrä oli laskenut vuodessa 300:lla. Jutun tiivistelmän voi lukea tästä, paperilehdessä oli kattavampi juttu.

Olen todella iloinen, että positiivisia muutoksia on saatu aikaan. Tätä lisää! Haluaisin, että Oulussa otettaisiin todella iso etukeno palveluissa, jotta ihmisten hyvinvointi lisääntyisi ja lopulta saisimme myös kuluja alemmaksi. Esimerkiksi haluaisin kokeilla kodinhoitajien lisäämistä perheiden tueksi. Nykyäänkin kotiapua saa, kun täyttää kriteerit ja maksaa itse osan palvelusta. Kaupungin nettisivuilla on tietoa ja laskureita, mitä se asiakkaalle maksaisi.

Minun visiossani voisimme kokeilla kevyen ja ketterän kotiavun antamista hyvin varhaisessa vaiheessa Mäntsälän ja Pornaisten malliin. Kun kotiapua voisi saada helpommin, ilman virallista palvelutarvearviointia ja kriteerien syynäämistä, jossa menee aikaa, ongelmista ei ehdi tulla isoja. Tällainen apu ei myöskään olisi leimaavaa, mikä alentaisi myös kynnystä ottaa sitä vastaan tarpeeksi aikaisessa vaiheessa.

Kevyt kodinhoito ei olisi sisällöltään kevyttä, vaan kodinhoitajat olisivat ammattilaisia, jotka olisivat valmiita tarttumaan arjen käytännön pulmiin, mutta osaisivat auttaa asiakasta kokonaisvaltaisesti, jottei pompottelua syntyisi. Kodinhoitajien sijasta heitä voisi kutsua ennemminkin elämänhoitajiksi.

Oulussa kokeilu voitaisiin tehdä esimerkiksi alueellisesti, jolloin tarkalla seurannalla myös kokeilun vaikutukset nähtäisiin selvemmin ja kokeilua voitaisiin laajentaa oikealla tavalla.

Vaikka sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät pois kunnilta, lasten ja nuorten tilanne nähdään usein ensimmäisenä päivähoidossa ja koulussa, jolloin kunnilla on edelleen tärkeä rooli hyvinvoinnin edistämisessä.

Posted on

Mitä maksaa valtuustopaikka?

Eilen uutisoitiin, että puolueet käyttävät vähemmän rahaa kuntavaalikampanjointiin kuin vuoden 2012 vaaleissa. Toiset puolueet vähentävät rahankäyttöä ja toiset, kuten Vihreät, lisäävät. Kampanjointi printissä on vähentynyt ja siirtynyt someen.

Oulussakin alkaa jo näkyä suuria mainoslakanoita ja eivätköhän valotaulutkin kohta välkytä ehdokasnaamoja. Huomiota pitää saada, koska pitäähän ihmisten tietää, ketkä ovat ehdolla.

Itse olen ensikertalainen ehdokas ja vaikka minulla on toki omat verkostoni, olen täysin tuntematon oululainen. Miten ihmeessä kuvittelen sitten saavani ne noin 300 ääntä, jotka viime kerralla olisivat riittäneet läpimenoon? Asiakärjellä tietenkin, ennaltaehkäisyä ja tulevaisuusajattelua toitottaen, mutta myös kohdennetulla mainonnalla somessa ja tapaamalla ihmisiä kampanjan aikana ja täsmätilaisuuksilla.

Aikaa on kaikilla ehdokkailla vuorokaudessa yhtä paljon, mutta rahaa ei. Kuntavaalit ovat vielä kohtuullisen tasa-arvoiset, eikä läpimenoon tarvita välttämättä kovaa budjettia. Joka euro kuitenkin auttaa oman viestin läpiviemisessä. Siksi minun pitää nyt pyytää suoraan rahaa: jos haluat auttaa minua kampanjassani, voit lahjoittaa ideoiden ja puolestani puhumisen lisäksi myös rahaa kampanjatililleni (tilinumero FI82 3939 0057 4498 11) tai Vihreiden lahjoitustyökalulla.

Jätän vaalirahoituksestani vapaaehtoisen ennakkoilmoituksen ennen vaalipäivää. Jos tulen valituksi, vaalirahoituksesta pitää laatia vaalirahoitusilmoitus. Erillinen vaalirahoitustili on yksiselitteinen keino pitää rahat oikeissa pusseissa. Vaalirahoitusilmoituksessa pitää ilmoittaa tukijan nimi, jos tukija on lahjoittanut enemmän kuin 800 euroa. Muihin ohjeisiin voi tutustua täällä.

Posted on

Otatko kympin nyt vai satasen huomenna?

Osallistuin vuonna 2010 ulkoministeriön toimittajille järjestämään kehitysakatemiaan. Osana koulutusta kävimme opintomatkalla Etiopiassa. Siellä yksi kauan vesihuollon kanssa maassa työskennellyt suomalainen kertoi minulle, että jopa hänen vakaassa yrityksessään työskentelevät paikalliset ottaisivat mieluummin tänään 50 euroa kuin ensi kuussa 500 euroa. Epävarmuus on niin suuri, että tulevaisuuteen ei uskalleta luottaa, mikä tekee koko yhteiskunnan toiminnasta lyhytnäköistä.

Välillä vaikuttaa siltä, että olemme Suomessa samanlaisia. Maksamme mieluummin muutaman vuoden kuluttua 170 000 euroa kuin tänä vuonna 4500 euroa.

Iceheartsissa on kyse todellakin ihan muusta kuin muutaman pojan tuetusta jääkiekkoharrastuksesta.

Annan esimerkin: Vantaalta alkanut Icehearts-toiminta tuli pari vuotta sitten Ouluun. Ideana on koota yhteistyössä kaupungin sosiaalitoimen ja koulun kanssa tukea tarvitsevista lapsista joukkue, joka toimii yhdessä 12 vuoden ajan. Julkisuuteen Icehearts näkyy usein harrastustoiminnan kautta, mutta sen toiminta on paljon muuta. Joukkueeseen kuuluvien elämästä otetaan kokonaisvastuu. Joukkueen kasvattaja (ei lajivalmentaja) on turvallinen aikuinen, johon joukkueen jäsen ja hänen perheensä voi luoda pitkäkestoisen suhteen. Hän tekee yhteistyötä eri tahojen kanssa. Oululaista joukkuetta luotsaava Jari Malmi kertoi minulle työstään ja nostan hänelle kyllä hattua korkealle. Hän vetää joukkueen säännöllistä harrastustoimintaa, mutta on mukana poikien elämässä kaikin tavoin, koulussa ja muussa arjessa, aina kun tarvitaan. Kyse on todellakin ihan muusta kuin muutaman pojan tuetusta jääkiekkoharrastuksesta.

Iceheartsin tulokset ovat vaikuttavia. 20 vuotta kehitetty malli on palkittu useilla tunnustuksilla Eurooppaa myöten.

Oulun kaupunki maksoi tällaisesta tehokkaaksi todetusta syrjäytymisen ennaltaehkäisystä  strategiarahoista  50 000 euroa vuodessa kahden vuoden ajan. Vuodelle 2017 Iceheartin yllätykseksi rahoitus loppui. Juttelin Iceheartsin toiminnanjohtaja Teemu Vartiamäen kanssa, ja hän harmitteli Oulun kaupungin kanssa muodostunutta tilannetta. Hän kertoi painottaneensa alunperin kaupungille rahoitusneuvotteluissa, että rahoituksen pitää olla pitkäjänteistä tai toimintaa ei kannata aloittaa ollenkaan. Iceheartsissa ajatellaan koko lapsuutta ja nuoruutta, kuusivuotiaiden matkaa täysi-ikäisyyteen. Nyt Oulun joukkue toimii Iceheartsin omalla rahoituksella näillä näkymin enää kesä-heinäkuun vaihteeseen.

Ennaltaehkäisyn tuloksia on vaikea laskea euroissa. Mutta yritetään silti hieman yleistäen. Kaupunki siis rahoitti yhtä oululaista Icehearts-joukkuelaista noin 4500 eurolla  / vuosi (joukkueissa on 15-25 jäsentä, joten yhtä joukkueen jäsentä kohti laskettu kustannus vaihtelee). Syrjäytymisen hintaa on laskettu monin tavoin, mutta yhden tutkimuksen mukaan lasku voi olla jopa 170 000 euroa vuodessa. Kannattaa siis investoida nyt, ja säästää menoissa jopa 165 500 euroa myöhemmin! Ja tässä luvussa olivat vain terveysmenot, otetaanpa mukaan vielä muut menot menetetyistä tuloista puhumattakaan.

Kyllä kyllä, yksinkertaistettuja oletuksia. Mistä voimme tietää, olisiko yksikään joukkueen jäsenistä syrjäytynyt ja tuottanut kustannuksia, vaikka he eivät osallistuisikaan joukkueeseen. Tämä on ennaltaehkäisevien toimien vaikutuksen mittaamisessa aina hankalaa. Silti pitää yrittää. Meillä on valitettavan paljon kokemusta siitä, mitä ennaltaehkäisyn vähentäminen vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen jo 1990-luvun laman ajasta lähtien. Kaikki me tiedämme tämän, mutta silti näyttää olevan helpompaa katsoa rahapussiin pari vuotta eteenpäin kuin 25 vuotta.

Icehearts on vain yksi esimerkki tutkitusti tehokkaasta ennaltaehkäisevästä toiminnasta. Mielestäni kaupunkien päätöksenteossa pitää olla enemmän tulevaisuusajattelua ja rohkeutta investoida ihmisiin ja nähdä asiat kokonaisuuksina, ei vain oman hallinnonalan tai pienen vuosibudjetin kannalta. Kokeilujakin voidaan tehdä, mutta pitkäjänteisesti, parissa vuodessa ei juuri missään asiassa saada pysyviä tuloksia aikaan. Toivon, että Oulussa nähdään, mitä toiminnan jatkamisella voidaan saavuttaa ja toisaalta mitä sen loppumisella menetetään. Oululaiset kansanedustajat olivat menossa tapaamaan Vartiamäkeä, joten pidän peukkuja hyvälle ratkaisulle.

Helsingin Sanomat uutisoi vastikään uudenlaisesta mallista, jossa lastensuojeluun hankittaisiin rahaa yksityisiltä sijoittajilta. Oulukin oli artikkelissa mainittu yhtenä kaupunkina, jossa hanketta harkitaan. Äkkiseltään lastensuojelu ja sijoittaminen kuulostavat huonosti yhteensopivalta. Mutta juuri edellämainitun ennaltaehkäisemisen mittausongelman takia tällaiset kokeilut ovat kiinnostavia.

Suurin kustannus syrjäytymisestä on ilman muuta inhimillinen.

Alkoiko jo ärsyttää jatkuva rahasta ja kustannuksista puhuminen syrjäytymisen yhteydessä? Niin minuakin. Suurin kustannus syrjäytymisestä on ilman muuta inhimillinen.

Posted on

Ehdokaskynnys ylitetty

Tammikuun lopussa 2017 päätin lähteä ehdokkaaksi kuntavaaleihin. Päätös ei ollut helppo. Miksi juuri minun pitäisi lähteä politiikkaan, minkä puolueen valitsen ja äänestäisikö minua kukaan?

Olen aina ollut innokas politiikan ja yhteiskunnallisten asioiden seuraaja, opiskelin valtiotieteellisessä tiedekunnassa maisteriksi ja työssäni toimittajana ja viestijänä yhteiskunnan eri tasoilla sain tuntumaa yhteisten asioiden hoitamisen eri puoliin. Minulla on siis pitkäaikaista kiinnostusta ja tietoa siitä, miten politiikka toimii

Nyt on mahdollista tehdä myös uudenlaista, aktiivista ja nopeasti toimeentarttuvaa politiikkaa kuntatasolla.

Sote-uudistuksen myötä päätöksenteon rakenteet ovat suuressa muutoksissa ja uskon, että nyt on mahdollista tehdä myös uudenlaista, aktiivista ja nopeasti toimeentarttuvaa politiikkaa kuntatasolla. Haluan seuraamisen ja raportoinnin lisäksi olla itsekin kokemassa ja  päättämässä asioista ja tekemässä maailmasta parempaa omalla panoksellani. Olenhan asioista kiinnostuva ja innostuva sekä monipuolisesti Oulun seudun elämää tunteva ihminen!

Ehdokkaana pitää valita puolue, mikä tuntui puolueettomuuteen sitoutuneesta entisestä toimittajasta hankalalta. Miten voi valita olevansa samaa mieltä joidenkin kanssa nyt ja tulevaisuudessa? Monella puolueella on hyviä näkemyksiä ja kaikilla jotain, mistä en niin välitä. Mutta tilanne on tietenkin sama kaikilla ihmisillä, tuskin yhdenkään puolueen jäsen on kaikesta aina samaa mieltä puolueohjelman kanssa. Silti pelkkien sitoutumattomien päättäjien toiminta olisi liian arvaamatonta ja vastuutonta. Demokratia on kompromisseja, ja siinä on etunsa, ei mennä kovin nopeasti ihan pöpelikköön tai vain yhden mielen mukaan, kun näkemyksiä pitää sovitella yhteen.

Vihreät valitsin, koska ympäristökysymykset ja niihin vastaaminen on kaikkein merkittävin elämäämme muuttava asia. Ilmastonmuutos, ruoantuotanto, puhdas vesi ja ilma ovat maailmanlaajuisia ilmiöitä, jotka väkisinkin vaikuttavat lopulta myös oululaiseen elämänmenoon esimerkiksi siten, millaisia tuotteita meiltä halutaan ostaa ja mitä töitä teemme, ketkä haluavat tulla kaupunkiimme asumaan, mitä syömme ja juomme, kuinka terveitä olemme. Siksi ympäristö pitää huomioida päätöksenteossa kaikilla tasoilla.

Olen arvoliberaali, enemmän vasemmalla kuin oikealla ja ehdottomasti tasa-arvon kannalla.

Lisäksi olen arvoliberaali, enemmän vasemmalla kuin oikealla ja ehdottomasti tasa-arvon kannalla, joten Vihreät on luonteva valinta minulle.

Viimeiseen kysymykseen saan vastauksen vaali-iltana 9.4. Olen mukana tosissani, ja haluan päästä valtuustoon. Keltanokalle se voi olla vaikeaa, joten jos haluat, voit auttaa jakamalla ajatuksiani. Nettisivuillani on esillä kärkiteemojani, kirjoitan blogia, kampanjoin somessa ja pyörin turuilla ja toreilla niin paljon kuin ehdin. Käytän hieman omaa rahaa mainontaan ainakin somessa ja joihinkin jakotavaroihin. Kampanjani kuluihin voit osallistua vaalitilini kautta (FI82 3939 0057 4498 11). Rahalla ei pääse valtuustoon, mutta mainoksia sillä saa. Joka eurosta olen kiitollinen!

Edessä on uusi kokemus, pikkuisen jännittää!