Minun Ouluni

Minun Ouluni on luontoa arvostava kaupunki, jossa asuu hyvinvoivia ihmisiä. Keskustassa ja laajan kaupunkimme keskuksissa ja kylissä on elämää, monipuolista kulttuuria, mahdollisuuksia toteuttaa itseään niin metsäpoluilla kuin jääkiekkokaukaloissakin, turvallisesti yhdessä muiden kanssa tai halutessaan itsekseen, kulttuurista nauttien tai sitä itse tehden.

Oulu on pääkaupunki puolelle Suomelle ja vähän rajojen ylikin. Siksi meidän pitää uskaltaa tehdä uusia avauksia ja olla kokoamme suurempia. Kun pitää valita, ollaanko 200 000 asukkaan harvaanasuttu kylä vai houkutteleva kansainvälinen keskus, ei voi piperrellä vaan pitää ajatella isosti! Oulusta pitää tehdä kokoaan suurempi.

Tulevaisuudessa pidän  tärkeänä kaupungille kestävän kehityksen huomioon ottamisen jokaisella tasolla, kauaskantoisen ennakoivan ja ongelmia ennaltaehkäisevän päätöksenteon sekä kulttuurin monipuoliset mahdollisuudet. Alta voit lukea kiteytykset kolmen koon teemoistani. Blogiini kirjoitan syvempiä näkökulmia eri aiheisiin.

Kestävä kehitys

Ilmastonmuutos ja luontokato ovat ihmiskunnan suurimpia ongelmia. Siksi kaikkia päätöksiä tulee tarkastella sen mukaan, miten ne vaikuttavat ilmastoon ja luonnon monimuotoisuuteen. Ja luonnon pitää aina voittaa. Kyllä, se voi tarkoittaa jossain kohtaa välittömiä taloudellisia tappioita. Mutta taloudellisiin ongelmiin on helpompaa löytää ratkaisu, jos meillä yleensäkään on pallo, jolla asua ja joka voi tarjota meille ruokaa ja puhdasta ilmaa.

Kuntatasolla päätöksentekijän eteen voi tulla esimerkiksi Oulun omistamien metsien hakkuutavoitteet. Minulle luonnon monimuotoisuuden tukeminen on tärkeämpää kuin hakkuista saatavat kertaluonteiset eurot. Harvoin kuitenkaan tilanne on joko tai, tasapaino asioissa on löydettävä, mutta kuten sanoin, aina enemmän luonnon kuin eurojen puolella.

Kestävään kehitykseen kuuluu myös sosiaalinen kestävyys. Jos päätöksillä on kielteisiä vaikutuksia joihinkin ihmisryhmiin, heitä ei voi jättää oman onnensa nojaan, vaan auttaa muutoksessa kohti ekologisempaa toimintaa. Tähän tarvitaan kuitenkin koko maan kattavaa toimintaa ja lainsäädäntöä, johon kuntatasolla ei voi yksin vaikuttaa. Esimerkiksi maatalouden rakenteiden muuttaminen kestävämpään suuntaan vaatii valtavasti tiedonvälitystä, koulutusta ja yhteistyötä tutkimuksen ja viljelijöiden kanssa ja tarvittaessa erilaisia tukia investointeihin tai koulutukseen. Maanviljelyn lopettaminen ei ole vaihtoehto, sen muutos on välttämätöntä.

Kauaskantoiset päätökset

Olen kärsimätön luonne, mutta politiikassa on tärkeää, että päätökset vaikuttavat pitkään ja tuloksia maltetaan odottaa. Vaalit on joka neljäs vuosi ja se ei varsinaisesti kannusta poliitikkoja suunnittelemaan toimintaansa 10 tai vaikkapa 20 vuoden päähän. Niin pitäisi kuitenkin tehdä.

Ennaltaehkäisy on paljon halvempaa kuin ongelmien korjaaminen. Oulussa lähiliikuntapaikat, pyöräilyreittien sujuvuus, edulliset harrastusmahdollisuudet hoitavat ihmisiä ennakolta sekä fyysisesti että henkisesti.

Haluaisinkin nähdä Oululta rohkeita kokeiluja. Mitä jos tehtäisiin valtavan suuri investointi lastensuojeluun 5-10 vuodeksi ja otettaisiin tutkijat mukaan projektiin? Lastensuojelun kustannukset olivat 35,6 miljoonaa euroa vuonna 2019 ja vuonna 2020 kustannukset ovat nousseet useilla miljoonilla. Suurin osa kustannuksista syntyy sijoituksista. Jos kaupunki sijoittaisi tietoisesti ennaltaehkäisyyn, lastensuojelun avohuoltoon paljon enemmän, kuinka kauan kestäisi, että kustannukset lähtisivät reilusti laskemaan? Inhimillisistä voitoista puhumattakaan.

Sama koskee vanhusten aktiivisuuden tukemista, oppilaiden oppimisen varhaista tukemista, nopeaa hoitoonpääsyä niin riippuvuuksien kuin mielenterveysongelmien kohdallakin.

Oulun Vesi, jonka johtokunnassa olen saanut olla vuodesta 2017, tekee investointeja vesijohtoverkostoon jatkuvasti ja budjetissa se on näkyvillä. Siellä ei korjata vasta sitten, kun putkirikko tulee, vaan ennakkoon. Kaikki ymmärtävät miksi ja pitävät sitä järkevänä toimintana. Miksi näin ei ole ihmisten huoltamisen kanssa?

Kulttuurin mahdollisuudet

Olen Oulun kulttuuritapahtumayhdistyksen toiminnanjohtaja. Työssäni olen saanut tutustua niin Oulun kuin maakuntamme kulttuuritapahtumiin ja -toimijoihin. Teettämämme tutkimuksen mukaan kulttuuritapahtumaan sijoitettu euro tuo 6,66 euroa takaisin alueen talouteen. Kulttuurista puhutaan usein menoeränä, mutta se on elinkeino Suomessa noin 100 000 ihmiselle. Kulttuurin taloudellisista välillisistä ja välittömistä vaikutuksista voi lukea lisää esimerkiksi Kulta ry:n koosteesta.

Mutta turhauttaa puhua aina rahasta! Kuntapolitiikassa se on valitettavan usein ainoa mittari ja näkökulma. Kulttuuri ja taide sen sijaan menee suoraan ihmisyyden ytimeen. Se antaa mahdollisuuden pohdiskella asioita erikoisista näkökulmista, löytää uusia ratkaisuja, avartaa ajattelua, viihtyä, nauraa, laulaa, itkeä, taputtaa yhdessä.

Oulu hakee Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2026. Päätös tittelin saajasta saadaan kesäkuussa 2021. Olen erityisen innoissani tästä projektista. Jos se toteutuu, oululaiset ja koko pohjoinen Suomi saa nauttia ennennäkemättömällä tavalla asioista, joita he eivät osaa kuvitellakaan.

Kulttuurin positiiviset vaikutukset ihmisyksilöihin ja koko kaupungin elinvoimaan ovat tutkittuja juttuja. Oulusta hauskempi kaupunni!