Rantapohjan vaalikoneen yksi väite oli, että päättäjät ovat kiinnittäneet liian vähän huomiota Haukiputaan keskustan kehittämiseen. Vastaukseksi sai hiissata osoitinta samaa mieltä tai eri mieltä -janalla.
Hilasin osoitinta hieman vasemmalle, eli olin vähän eri mieltä. Valitettavasti väitteitä ei voinut perustella, mikä teki minusta vaalikoneesta hyvin vajavaisen. Joten perustelen nyt valintaani hieman.
Ensinnäkin periaatteeni on, että päätöksenteossa pitää kuunnella mahdollisimman paljon niitä, jotka asiasta jotain tietävät tai joita asiat koskevat. Siksi olisi hieman teennäistä, jos minä vain Oulunsalossa ja Kaakkurissa asuneena oululaisena yrittäisin esittää tietäväni, miten Haukiputaan keskustaa saataisiin elävämmäksi. Kannatan uudenlaisia demokratian välineitä, ei pelkkiä liian myöhään tapahtuvia kuulemisia kaavoituksen yhteydessä. Alueiden suunnittelussa voitaisiin ottaa käyttöön esimerkiksi palvelumuotoilun keinoja, työpajatyyppisiä asukastapaamisia.
Toiseksi elävyys ja kehitys lähtee ihmisistä. On toki rakenteellisia ratkaisuja, kuten koulut ja terveyspalvelut, joihin kuntapäättäjät vaikuttavat. Kokemukseni maaseudun kehittäjänä kuitenkin kertoo, että pienetkin kylät keskellä ei mitään voivat olla hyvin eläviä kuntien päätöksistä välittämättä. Hyvään kylähenkeen tarvitaan innostuneita vetäjiä ja rohkeita kokeiluja. Uskon, että kyläkeskuksen kehittymiseen vaikuttaa valtavasti kyläläisten oma toiminta. Kulttuuri, matkailu tai vaikkapa urheiluseurat saavat aikaan asukkaita ja vierailijoita houkuttelevan ympäristön, jossa yrityksetkin menestyvät. Päättäjien on syytä olla estämättä asukkaiden aktiivisuutta.
Kuvassa pattijokista oma-aloitteisuutta. Aina ei tarvitse odottaa kaupunkia hätiin, voi toimia itse.
Pia Alatorvinen 