Yhteisöt tekevät hauskan kaupunnin

Niina Jortikka on rakas ystäväni, johon olen tutustunut ensin töissä ja sittemmin olemme pyörineet mm. festareilla (kuvassa Bättre Folk) ja karaokemikin varressa yhdessä sekä käppäilemässä koirien kanssa milloin missäkin.

Niina tunnetaan hyvin monenlaisten oululaisten tapahtumien ideoijana ja toteuttajana, Designtori, Siivouspäivä, Mannerheiminpuiston avajaiset ja rakkaimpana vielä Kesän Saunakin. Pidän Niinaa yhteisö- ja yhteisöllisyysguruna, hän tuntee kaikki ja osaa yhdistää asiat ja ihmiset toisiinsa. Niinan näpit ovat vahvasti pelissä siinä, että Oulu on hauskempi kaupunni.

Kaupungeissa, lähiöissä tai kylissä syntyy ihan itsestäänkin kaikenlaista asukkaiden ideoista kumpuavaa toimintaa ja sellainen on yleensä myös mielekästä toimintaa siihen osallistuville. Väkinäistä kaupunkiviranomaisen pakkoyhteisöllistämistä ei tietenkään kannata suunnitella. 

Juttelimme kuitenkin Niinan kanssa siitä, mitä kaupunki viranomaisena tai päättäjät voivat tehdä yhteisöllisyyden edistämiseksi tai etteivät he ainakaan estäisi omaehtoisen toiminnan syntymistä.

Mietimme myös sitä, miten yhteisöt pysyvät elävinä ja avoimina ja millainen yhteisöllisyys ihmisiä 2020-luvulla kiinnostaa.

Vielä vähän kulttuuripääkaupunkihuumaa

Istahdettiin eilen helteisessä kesäillassa Paavo J. Heinosen kanssa tuoreeltaan vielä mehustelemaan kulttuuripääkaupunkiasioita. Paavo on oululainen kulttuurin monitoimiheppu, mm. Kaltion päätoimittaja ja minun pomokin, eli Oulun kulttuuritapahtumayhdistyksen puheenjohtaja ja vaikka minkä kulttuuriporukoiden toiminnassa mukana. Paavo on myös kaupunginvaltuutettu ja ehdokkaana vaaleissa (vas.).

Yhtä mieltä oltiin siitä, että kulttuuri on se, mikä tekee meistä ihmisiä. Politiikassa sitten puntaroidaan ja äänestetään, kuinka paljon kaupungin pitää olla sitä rahoittamassa. Olimme myös yhtä mieltä siitä, että kaupunki ei vain syydä rahaa kulttuuriin, vaan että kulttuuri on investointi. Ja poliitikkojen pitää tämä ymmärtää.

Puhuttiin myös rakentamisesta, joukkoliikenteestä, rautateistä ja valtuustosopimuksesta, avoautoista ja moottoripyöristä, henkilöstöpolitiikasta ja teatterista. Kuuntelepa itse.

Kulttuuripääkaupunki on hyvä juttu kulttuurista piittaamattomillekin

Oulu2026-ilmapalloja ja viirejä puistossa

Oulu on Euroopan kulttuuripääkaupunki 2026! Väitän, että tämä valinta vaikuttaa oululaisiin enemmän kuin kuntavaalitulos, olipa se minkälainen hyvänsä.

Kunnan tehtävä on tuottaa asukkailleen peruspalvelut ja edistää asukkaiden hyvää elämää. Tätä varten kunta kerää veroja. Otetaan siis ensin yksinkertaistetusti eurot esiin.

Oulu2026-budjetin mukaan vuosille 2021–2027 Oulun osuus hankkeesta on 20 miljoonaa euroa. Hankkeen kokonaisbudjetti on 50 miljoonaa, eli muista rahoituslähteistä kaupunkiin tulee 30 miljoonaa. Todellinen kokonaisvaikutus alueen taloudelle voidaan laskea tietenkin vasta myöhemmin. Mutta esimerkiksi Turun kulttuuripääkaupunkivuosi toi Varsinais-Suomeen 260 miljoonan euron talousvaikutukset. Minä näen projektin erittäin kannattavana investointina.

Kuka maksaa veroja Oululle? Asukkaat ja yritykset. Kaupungissa siis pitäisi olla kukoistavia yrityksiä ja veronmaksajia. Mitenkäs niitä saataisiin? Kaupungilla on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa, mutta katsotaanpa esimerkkejä maailmalta.

Mikä tekee kaupungista kukoistavan? Moni tutkimus on osoittanut, että uusiin innovaatioihin ja vireään yrityselämään tarvitaan kansainvälisyyttä, monipuolisuutta ja eri alojen ja kulttuurien yhtymäkohtia, kuten San Fransisco USA:ssa. Mitenkäs erilaisia ihmisiä ja osaajia houkutellaan kaupunkiin? Kaikki kunnia Oulun mahtaville pyöräteille ja osaaville kaavoittajille, mutta luovuuden ruokkimiseen tarvitaan kuitenkin jotain muutakin.

Mietitään hetki ihmistä. Taide ja kulttuuri on osa ihmisyyttä. Vanhimmat löydetyt luolamaalaukset ja veistokset on paikallistettu 40 000 vuoden taakse. Jo pikkulapset tempautuvat itsestään mukaan musiikkiin ja tanssiin. Homo sapiensin mielikuvitus ja leikki on aina purkautunut eri muotoihin, jotka olemme tässä ajassa viisastelleet taiteenlajeiksi.

Mielikuvitus ja leikki ovat antaneet ihmiselle myös kehittymisen mahdollisuuden. Kuka keksi ensimmäisenä tulen, pyörän, jousen? On tarvittu tuuria, mutta myös joustavaa ajattelua ja uskallusta, tavallisuudesta poikkeavaa toimintaa. Ja tästä oudosta ajattelusta on hyötynyt lopulta koko yhteisö ja ihmiskunta.

Siksi väitän, että kulttuuripääkaupunkitittelistä hyötyvät kaikki oululaiset, nekin, jotka eivät ikinä astu jalallaan minkäänlaiseen kulttuuritapahtumaan ja kiertävät kauppakeskuksessa laulavat tiernapojatkin kaukaa. Hyöty heille ei tule suoraan henkilökohtaisena elämyksenä. Hyöty tulee kokonaisuuden kautta, mahdollisesti pitkänkin ajan jälkeen.

Kulttuuripääkaupunkina Oulusta tulee hauska kaupunni, entistäkin syvällisempi, ajatteleva, tunteikas, värikäs, vireä, vivahteikas, houkutteleva ja mielenkiintoinen. Kukoistavat yhteisöt tarvitsevat tällaista monipuolisuutta ja sitä kulttuuripääkaupunkihanke tuo insinööri-Ouluun. Taide ja kulttuuri avaa uudenlaisia ideoita, tulevaisuutta voidaan alkaa ajatella toisin. Tulee keksintöjä, kokeiluja, varmasti floppejakin mutta myös menestystä, joka lopulta on se tulos, mitä eurojen laskijat niin kovasti aina odottavat.

Oulu, paras kaupunni

Olen asunut elämässäni neljässä suomalaisessa kaupungissa ja kahdessa kaupungissa ulkomailla. Tällä täysin subjektiivisella käytännön tutkimuksella julistan Oulun maailman parhaaksi kaupungiksi näiden asioiden perusteella:

  1. Mittakaava: Oulu on sopiva! Pyörällä pääsee, vaikkei ihan keskustassa asukaan. Luonto on lähellä, mutta kaupunki on kuitenkin oikean kaupungin kokoinen. Jokapäiväisessä arjessa nautin väljyydestä, mutta on mahtavaa, että kaupungista löytyy myös kulttuuria, tapahtumia ja väentungosta silloin, kun sitä kaipaan.
    Mittakaavaan liittyy myös se, että oululaiset tuntevat toisensa aika hyvin. Pienten piirien positiivinen puoli on, että on helpompaa tuntea olevansa samassa veneessä kaikkien kaupunkilaisten kanssa, ei vain omien porukoiden.
  2. Hitaus: Vantaalta Ouluun muuttaessa vauhdin muutoksen huomasi konkreettisesti. Täällä ei hötkyillä. Ihan yhtä paljon esimerkiksi töissä saadaan aikaiseksi, mutta hötkyilemättä. Ei tarvitse todistella olevansa kiireinen. Toivottavasti tämä tauti ei meille leviä. Voi olla, että kohta 1 vaikuttaa tähän, kun ei tarvitse käyttää aikaansa ruuhkiin ja pitkiin työmatkoihin, ei ole koko ajan aika kortilla.
  3. Murre: Vaikka en ole paljasjalkainen oululainen, vaan Pattijoelta, omaa ”äidinkieltä” on rentouttavaa puhua. Svaa-vokaali tekee olon mukavaksi. Voi olla, että kielemme vaikuttaa myös kohtaan 2. Ohan se ny ihan eri rytmiki ihimisesä, ko puhhuu niinkö me ruukataan puhua. Kirjoitettuna murre kuin murre sen sijaan on rasittavaa.
  4. Asenne: Välillä me valitamme vähän liikaa, mutta minusta oululainen asenne on kuitenkin parhaimmillaan periksiantamaton ja hyvällä tavalla omalaatuinen. Näistä on syntynyt menestynyttä bisnestä ja kulttuuria. Omista vahvuuksista pitää pitää kiinni. Oulu ei ole maailman metropoli, eikä näin pohjoisesta rantalomakohdetta tehdä, mutta otetaan omat hyvät puolet, outoudet ja houkutukset ja tehdään niistä menestystekijöitä. Matkimalla muita ei pärjää.

Kolmoskohtaan ei kaupunginvaltuustolla ole valtaa, mutta muihin asioihin on. Nämä olisivat siis minulle tärkeitä, jos saisin olla Oulun asioista päättämässä.

Vaalikampanja alkaa olla loppusuoralla. Itselleni tämä oli kiinnostava askel politiikan tarkkailijasta tekijäksi. Tänään vielä pikkukampanjointia Kaakkurissa ja huomenna ehkä Rotuaarilla, mutta sunnuntaina lasketaan äänet. Onpa saldo lopussa mitä tahansa, kokemus on ollut opettavainen ja on ollut ilo tavata paljon oululaisia ja keskustella meidän yhteisistä asioistamme. Vaikka politiikan määritelmä yhteisinä asioina onkin kliseinen, se on kuitenkin totta. Toivon, että kaupunginvaltuustoon valitaan avoimia, yhteistyökykyisiä ja ennakkoluulottomia edustajia!