Eilen pääkirjaston Pakkala-salissa keskusteltiin Sanginjoen ulkometsästä. Tupa oli lähes täynnä, aihe kiinnostaa oululaisia. Ensin lyhyesti tärkein, mielestäni metsä voitaisiin suojella. Monimuotoista metsää on kaupungin lähellä vähän. Mielestäni tilaisuudessa tuli hyvin esille se, miten luonnon arvo unohdetaan, kun sitä ei voida täsmällisesti euroiksi muuttaa samaan tapaan kuin runkojen kaataminen ja myynti. Luonto tuottaa kiistatta terveyshyötyjä. Pioneerityötä luontomatkailussa tehnyt Jari Peltomäki (Finnature) puhui tilaisuudessa voimakkaasti luonnon arvokkuuden puolesta ja muistutti, että esimerkiksi Hollannissa yritetään palauttaa metsoja luontoon ja yhden metson arvoksi on siellä laskettu 25000 euroa. Sanginjoen metsojen lisääntyminen on tuolla laskuopilla paljon kannattavampaa kuin metsänhakkuu. Itse uskon, että luontomatkailusta voidaan tehdä merkittävä elinkeino alueellamme. Huvipuistoja on joka puolella maailmaa, mutta suomalaista luontoa ei. Se pitää vain osata tuotteistaa ja markkinoida. Nyt Suomi on saanut maailmanlaajuisesti näkyvyyttä matkailussa, joten oululaistenkin pitää ottaa oman osansa näistä mahdollisuuksista.
Sitten toinen toistaiseksi päätöksenteon ulkopuolista ihmetyttävä asia. Kaupungin päätöksenteossa suojelupäätös on pyörinyt pitkään ja oudoilla kierteillä. On ollut painostussyytöksiä ja valtuustosekoilua. Kalevan jutussakin (paperilehdessä, ei tässä nettiversiossa) mainittiin keskustalaisen valtuutetun äänestäneen suojelua vastaan, koska ”oli ärsyyntynyt luonnonsuojelijoiden voimakkaasta lobbauksesta” mutta nyt on kääntynyt suojelun kannalle. Kärjistän: ensin suojelu tuntui ituhippien hömpötykseltä, mutta kun siihen perehtyi ja huomasi liiketoimintamahdollisuudet, suojelua voikin kannattaa.
SEURAA VAALILUPAUS: Jos pääsen valtuustoon, lupaan, että punnitsen päätöksissäni tietoa eri näkökulmista enkä päätä mielipidettäni sen mukaan ketkä henkilöt asiaa kannattavat tai vastustavat. Mielipiteen muuttaminen on ihan kunniallista touhua, olosuhteet muuttuvat, tietoa tulee lisää tai voi vain yksinkertaisesti muuttaa mieltään. Mutta toivon, että alunperin päätös tehdään faktapohjalta, eikä anneta tunteiden tai henkilökemioiden vaikuttaa. Arvot tietenkin vaikuttavat siihen, millaisia johtopäätöksiä faktoista tehdään, muutenhan kaikki olisivat aina kaikesta samaa mieltä.
Kuva on muutaman vuoden takaiselta retkeltä Hossasta, Suomen uusimmasta kansallispuistosta.
Pia Alatorvinen 