Avainsana: maaseutu

Posted on

Vaalikoneet vastakkainasettelun asialla

Pia Alatorvinen ui Sanginjoessa kesällä koiransa kanssa
Tässä kaupunkilainen viettää aikaa maalla.

Olen toisaalta, mutta toisaalta -ihminen. Tuppaan näkemään asioissa aina useampia puolia ja olen sujuvasti samastakin asiasta montaa mieltä yhtäaikaa. Jopa hieman kadehdin niitä ihmisiä, jotka ovat täysillä jotain mieltä ja aivan varmoja asiastaan. (Oikeasti en, mutta politiikassa sellainen olisi ulospäin varmaankin myyvää. Todellinen maailma on kuitenkin monimutkainen, ja harvassa asiassa on vain yhtä oikeaa tapaa menetellä.)

Siksipä onkin hankala täyttää vaalikoneita. Samoilla perusteilla voisi olla väitteistä jokseenkin eri tai samaa mieltä. Suosittelenkin lukemaan ehdokkaiden perustelut, ne ovat paljon avaavampia kuin pelkät viisarit.

Muutama harmittava vastakkainasettelua korostava kysymys on tullut esille niissä muutamassa vaalikoneessa, jotka olen ehtinyt jo täyttää. Yksi niistä on Oulun keskusta-alue vs. muut alueet. Jostain syystä toistellaan jatkuvasti sitä, että keskustan kehittäminen on vaikkapa Kiimingiltä, Oulunsalolta tai Haukiputaalta pois. Samaa keskustelua käydään myös isommassa mittakaavassa, Oulu vie voimat maakunnasta, pääkaupunki muulta Suomelta.

Mutta Oulussa kuntaliitos hiertää edelleen. Itse muutin Oulunsaloon 2008 vielä itsenäisen kunnan alueelle. Tokihan asiointi oli helppoa, lampsin kunnantalolle, piirtelin ruutupaperille aidan kuvan ja sain rakennusluvan saman tien. (Kaikki, jotka ovat nähneet piirustustaitoni, saattavat nyt hieman ihmetellä.) Perustimme paikallisen koiraharrastusseuran Salonpäähän ja saimme kunnalta syrjäisen hiekkakentän käyttöömme helposti. Kaikenlainen yhteistyö oli sujuvaa, kun kaikki tunsivat toisensa.

Kuntaliitosten jälkeen kaikki huonompaan suuntaan menevät muutokset pannaan ison pahan Oulun piikkiin, mutta huomataanko myönteiset asiat? Yhtenä esimerkkinä voisin kertoa vaikkapa Oulunsalon vesiasioista sen verran, että ns. tupakkiaskin kanteen piirretyistä putkikartastoista on nyt päästy nykyaikaan ja vesiputkien sijainnit tietävät muutkin kuin ne 1960-luvulla maahan kaivaneet työntekijät. Vähentää putkirikkoja ja nopeuttaa korjaustöitä aika paljon.

Tunne menneestä häviöstä tai väärinkohtelusta on voimakas. Siitä pitäisi Oulussa päästä irti ja lakata laskemasta naapurikylän tai kaupunkikeskustan ”saamisia” ja verrata omaan alueeseen. Jos kuntaliitosta ei osattu hoitaa hyvin, hoidetaan asioita sitten jatkossa paremmin. Itse olen tässäkin toisaalta ja toisaalta kannoilla, suuri osa kulttuuritapahtumista, joiden hyväksi työskentelen ja joissa viihdyn, ovat kaupungin ytimessä, mutta meillä on myös maaseudun kehittämishankkeita, pidän itseäni kaupunkilaisena, mutta asun pellon laidassa, vietän kesäni enimmäkseen Sanginjoen mökillä (kuva) ja harrastan Oulunsalon laitamilla koirieni kanssa. Näitä erilaisia näkemyksiäni ja kokemuksiani käytän, kun harkitsen, mille kannalle käännyn ja mitkä perusteet ovat vahvimpia päätöksenteossa. En halua jumittaa yhdessä lokerossa.

Posted on

Sukellus puolueen toimintaan

Eilen oli vihreitä kevätkokouksia Oulussa.  Minulle puoluetoiminta on uutta, joten lähdin mielenkiinnosta katsomaan, mitä niissä tapahtuu. Ja tietenkin syömään vaalivoiton kunniaksi tarjottua kakkua (en muistanut ottaa kuvaa, joten kuvan kakku on vain mallina).

Oulun Vihreät ry:n (OVi)kokouksessa käytiin läpi normaalit tili- ja vastuuvapauden myöntämiset. Lisäksi päätettiin yhdistyksen edustajat piirin kevätkokoukseen, joka oli samana päivänä sekä kesäkuun puoluekokoukseen. Molempiin kokouksiin jäsenet ovat tervetulleita, mutta äänivalta on virallisilla edustajilla. OVilla oli piirin kokoukseen edustajapaikkoja niin monta, että minäkin sain yhden. Puoluekokouksen edustajapaikat jaettiin mielestäni hyvässä yhteisymmärryksessä sen mukaan, kuinka paljon paikan halunneet olivat työskennelleet yhdistyksessä ja kuntavaalikampanjoinnissa.

Vuosikertomuksessa käytiin läpi yhdistyksen toimintaa vuonna 2016. Kiinnitin huomioni siihen, että kertomuksesssa painotettiin avoimuuden periaatetta toiminnassa. Sanoinkin kokouksessa, että mielestäni se on toiminut ja onnistunut hyvin, sillä ihan uutena ja tuntemattomana oli helppo tulla mukaan tekemään kuntavaalikampanjaa. Ja sama meininki on jatkunut vaalien jälkeenkin, uusi naama on otettu vastaan avoimesti ja kannustaen.

Piirin kokouksessa taas on mukana edustajia Oulun vaalipiirin vihreistä yhdistyksistä. Hyvä yhteistyöfoorumi siis. Tässäkin kokouksessa käytiin läpi tili- ja vastuuvapausasiat. Lisäksi valittiin yhden eronneen hallituksen jäsenen tilalle uusi. Ehdokkaita oli kaksi, joten päästiin äänestämäänkin.

Molemmissa kokouksissa oltiin tietysti onnellisia kuntavaalituloksesta, mutta katseet alkoivat kääntyä jo tuleviin vaaleihin. Tammikuussa on presidentinvaalit ja sen yhteydessä aivan uudet maakuntavaalit. Jotkut epäilevät, että pahasti keskeneräiset suunnitelmat eivät ehdi valmistua ja vaaleja jouduttaisiin lykkäämään, mutta itse uskon ja toivon, että maakuntavaalit ovat yhtä aikaa presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen kanssa 28. tammikuuta. Muuten ihmisiä on vaikea saada liikkeelle tuntemattomien vaalien ja monimutkaisten uudistusten takia. Ongelmia ja kiirettä toki on, kuten Ylen jutusta käy ilmi.

Vihreiden näkökulmasta presidentinvaalit on tietenkin erinomainen paikka maakuntavaalien kannaltakin, koska vihreiden ehdokas on niin mainio Pekka Haavisto. Mutta mikä maakuntavaalien idea siis on? Niissä valitaan päättäjät uuteen itsehallinnolliseen maakuntaan joka hoitaa tulevaisuudessa sosiaali- ja terveysasioitamme. Tai siis hallinnoi, varsinaisen työn tekevät sitten julkiset ja yksityiset toimijat. Myönnän, etten ole täysin kärryillä tästä monimutkaisesta ja toki vielä keskeneräisestä kokonaisuudesta. Mutta opettelen, kuten moni muukin.

Vihreitä on pidetty kaupunkien puolueena, mutta piirin kokouksen puheissa oli vahvasti pohjoinen vire ja maaseutusävy. Yhä useammassa kunnassa on nyt vihreitä valtuutettuja. Eikä tämä Oulukaan nyt kovin kaupunkimainen ole muutamaa keskustan korttelia lukuunottamatta.

Joka tapauksessa kovalla innolla ollaan nyt menossa uusiin vaaleihin ja meininki olisi tehdä pohjoisenkin maakunnista vihreämpiä kuin voisi kuvitellakaan.

Sitä ennen vihreillä on myös edessä puheenjohtajavaali. Monta hyvää ehdokasta on jo nyt ilmoittautunut ja joidenkin kantaa vielä odotellaan. Puheenjohtajasta käydään jäsenäänestys, joten minullakin on sanani siihen kisaan sanottavana.

Vaalisumasta huolimatta kokouksissa todettiin, että vain pitkäjänteinen toiminta ja myös vaalien välillä tehty työ voi tuoda pysyviä tuloksia. Kuntavaalivoitto ei tullut tyhjästä vaan vuosien työn tuloksena. Itse taisin hypätä nyt mukavasti liikkuvan vankkurin kyytiin.

Posted on

Keskustaan elämää, lähiöissä tilaa puumajoille

Oulun siluetti torilta päin

Kaupunginvaltuutettujen tärkeä tehtävä on päättää, mihin ja mitä kaupunkiin rakennetaan. Oulun kaupunginvaltuusto on hyväksynyt vuonna 2016 uusi yleiskaava, josta on kyllä valitettu, joten prosessi on kesken. Kaavaan voi tutustua esimerkiksi tästä.

Kaupungin kehittäminen on monimutkainen kokonaisuus, jossa ei pidä katsoa pelkästään omalle takapihalle rakennettavia taloja tai alueita. Minun mielestäni mielenkiintoinen ja menestyvä kaupunki rakennetaan kolmella elementillä:

  • Elämää keskustaan asukkailla! Oulun keskustassa pitäisi olla koteja monenlaisille kukkaroille ja yksineläjistä perheisiin. Siksi keskustaan voidaan täydennysrakentaa asuntoja, ei pelkkiä parkkipaikkoja. Keskustan työssäkäyvätkin ovat tärkeä ryhmä elävyyden kannalta, mutta ilman asukkaita kadut hiljenevät pian ja kauppakaan ei käy.  Virkistysalueita, kuten Hupisaaret, Hollihaka ja ranta-alueita pitää säilyä kaikille keskusta-asujista turisteihin.
  • Tilaa puumajoille! Oululaiset tykkäävät asua omakotitaloissa. Keskustan ulkopuolen asuinalueilla pitääkin olla enemmän väljyyttä kuin keskustassa. Oululaisten aktiivisuuden kannalta on tärkeää, että asuinalueiden lähellä on tilaa liikkua. Rakennetut leikkipuistot, hiihtoladut ja lenkkipolut ovat yksi asia, mutta ei saa unohtaa myöskään luovuutta ja omaehtoisuutta ruokkivaa vapaata tilaa. Kevätpuroille ja puumajoille on paikkansa.
  • Asumiseen vaihtoehtoja! Pinta-alaltaan suuren kaupungin tasapuolinen kehittäminen ei tarvitse tarkoittaa samaa kaikkialle. Keskustaan enemmän kaupunkimaisuutta ja rauhaa kaipaaville mahdollisuuksia vetäytyä. Maaseudun ja kaupungin tai keskustan ja reuna-alueiden vastakkainasettelu on turhaa. Parhaimmillaan oululaiset voivat nauttia molempien parhaista puolista, toisesta arjen asumisessa ja toisesta lähimatkailuna.

Joka tapauksessa Oulua pitää suunnitella yhdessä kaikkien oululaisten kanssa. Olen ilahtunut, että kaupunki on koko ajan ottanut askelia vuorovaikutteisempaan kaavoitukseen ja nyt vuorovaikutusta hoitamaan ollaan palkkaamassa myös työntekijä. Kaupunkilaisten, elinkeinoelämän ja asiantuntijoiden näkemykset eivät varmasti aina ole yhtenevät. Mielestäni valtuutettujen tulee kertoa avoimesti päätöksiinsä vaikuttavat seikat, jotta voidaan keskustella kaupunkikehittämisestä rakentavasti.