Vanhuus voi olla hyvää sairaudesta huolimatta

Siskoni Paula Ylikuljun erikoisalaa on elämän ehtoopuolen asiat. Paula toimii Oulun seudun muistiyhdistyksen toiminnanjohtajana. Vaikka muistisairaudet voisivat olla ahdistavakin aihe, Osmyn toiminta ja porukka tuo aina paljon iloa toimintaansa osallistuville ja monipuolisia menetelmiä ja näkökulmia.

Paulan kanssa puhuttiin siitä, miten toimintakykyä voidaan ylläpitää ja muistisairauksia jopa ennaltaehkäistä, mitä kunnassa voidaan näille asioille tehdä ja millaista on hyvä arki vanhemmalla iällä.

Pohdimme myös henkilökohtaisia toiveita vanhuudelle. Geeniperimäni vaikuttaa lupaavalta, suvussani on paljon pitkäikäisiä ja suhteellisen terveitä ihmisiä. Itse toivoisin terveyden lisäksi vanhuudeltani samoja asioita, joista nykyäänkin nautin: sopivassa määrin seuraa, uutisia ja kulttuuria herättämään ajatuksia, koiria vähintäänkin rapsuteltavaksi, hyvää ruokaa ja ulkoilua.

Iltalehden vaalikoneessa oli pari kysymystä vanhuksista. Tyypillisesti oli asetettu kaksi asiaa vastakkain, jolloin pelkän eri/samaa mieltä -vastauksen katsominen ei kerro mitään mielipiteestäni. Onneksi on tilaa perusteluillekin.

Väite: Vanhusten huolehtimiseen niin kodeissa kuin laitoksissa pitäisi suunnata lisää rahaa, vaikka se olisi pois lasten kouluttamisesta ja hoitamisesta. 

Eri mieltä PERUSTELUT: Vanhusten huolehtimiseen menee joka tapauksessa tulevaisuudessa enemmän rahaa, koska väestö ikääntyy. Lapsiin kannattaa kuitenkin aina panostaa, koska heidän tulevaisuutensa turvaaminen ja kasvun tukeminen on tärkeää hyvin pitkällä tähtäimellä myös kuntatalouden kannalta puhumattakaan ihmisten elämänlaadusta.

Väite: Vanhusten hoivapalvelujen tuottamista ei pitäisi ulkoistaa yhtään enempää yksityisille yrityksille.

Eri mieltä PERUSTELUT: Kunnan on tuotettava asukkailleen palveluja laadukkaasti ja mahdollisimman edullisesti. Ensin laadukkaasti. Tapauskohtaisesti paras vaihtoehto voi olla joko yksityinen tai julkinen palveluntarjoaja. Sekä julkinen että yksityinen toimija voi olla tehokas tai tehoton, laadukas tai laaduton. Laadunvalvontaa pitää olla kaikkien toimijoiden palveluissa.

Yksin kotona vai ”kunnalliskotiin”?

Vaalikoneissa yhtenä aiheena on ollut vanhusten kotihoito. Vaalikoneille tyypillisesti vastauksena on ollut joko tai, kotihoitoa tai laitospaikkoja. Tosielämässä päätökset ovat monimutkaisia, eikä valtuutettu päätä pelkästään laitospaikkojen määrästä vaan myös niistä asioista, jotka edeltävät vanhuutta ja vaikuttavat hoidon tarpeeseen. Hoitoa tarvitsevilla on myös erilaisia näkemyksiä. Toisia ajatus ”kunnalliskodista” on karmiva, toisia taas ahdistaa olla yksin kotona.

Muistiliiton ehdokassitoumukseen kirjoitinkin näin: ”Sitoudun edistämään kaupungin päätöksissä ongelmien ennaltaehkäisyä. Soten siirtyessä maakunnille, kunnat voivat edelleen vaikuttaa mm. kaavoituksen ja sivistyksen ja kulttuurin keinoin kuntalaisten aktiivisuuteen ja harrastuksiin ja sitä kautta edistää muistiterveyttä.”

Siskoni on oikea muistiguru, ja hänen kauttaan minäkin olen jonkin verran viisastunut muisti- ja vanhusasioissa. Tiedän keneltä kysyä asiantuntevaa neuvoa, kun nämä asiat askarruttavat. Mutta yhtä ainoaa oikeaa vastausta ei vanhustenhoidossakaan ole. Pitäisikö kaikkien päästä hoitokotiin heti halutessaan? Pitääkö vanhuksen myydä oma kotinsa, kun hän muuttaa sieltä pois ja maksaa palveluista enemmän itse? Mitä pitäisi tehdä, jos vanhus haluaa asua kotona, mutta se ei ole turvallista? Paljonko omaishoitajalle pitäisi maksaa ja millaisia palveluja tarjota?

Kuntapäättäjänä punnitsisin päätösten pitkän tähtäimen vaikutuksia. Jos omaishoitaja uupuu, eikä pääse koskaan vapaalle, kohta hoitoa tarvitsevat molemmat ja kustannukset kasvavat.  Muistiliitto muistuttaa, että ”aivoterveyden edistämisen keinot ovat kaikille tuttuja: esimerkiksi liikunta, sosiaalisuus, terveellinen ruoka ja mielekkäät harrastukset pitävät aivot ja muistin vireänä.” Näissä asioissa kuntapäättäjän rooli on yhä tärkeämpi, kun terveyspalveluista päättäminen menee muualle.

Tämän Hesarin vaalikoneen väittämän kanssa olin jokseenkin eri mieltä: Laitospainotteista vanhushuoltoa pitää Oulussa merkittävästi vähentää ja säästää näin veronmaksajien rahoja.

Vastaukseni: ”Tavoite ei ole pelkkä laitospaikkojen vähentäminen. Oulun vanhuspalvelut painottuvat jo nyt enemmän avopalveluihin kuin muissa suurissa kaupungeissa, vaikkakin kaupunki käyttää suurista kaupungeista eniten rahaa vanhuspalvelujen järjestämiseen yhtä yli 75-vuotiasta kohti. Tämä johtuu siitä, että oululaisvanhukset ovat jostain syystä muiden kaupunkien vanhuksia sairaampia. Ennaltaehkäisevään hoitoon ja toimintakyvyn ylläpitoon keskittyminen vähentää laitospaikkojen tarvetta ja myös kustannuksia.”