Yhteisöt tekevät hauskan kaupunnin

Niina Jortikka on rakas ystäväni, johon olen tutustunut ensin töissä ja sittemmin olemme pyörineet mm. festareilla (kuvassa Bättre Folk) ja karaokemikin varressa yhdessä sekä käppäilemässä koirien kanssa milloin missäkin.

Niina tunnetaan hyvin monenlaisten oululaisten tapahtumien ideoijana ja toteuttajana, Designtori, Siivouspäivä, Mannerheiminpuiston avajaiset ja rakkaimpana vielä Kesän Saunakin. Pidän Niinaa yhteisö- ja yhteisöllisyysguruna, hän tuntee kaikki ja osaa yhdistää asiat ja ihmiset toisiinsa. Niinan näpit ovat vahvasti pelissä siinä, että Oulu on hauskempi kaupunni.

Kaupungeissa, lähiöissä tai kylissä syntyy ihan itsestäänkin kaikenlaista asukkaiden ideoista kumpuavaa toimintaa ja sellainen on yleensä myös mielekästä toimintaa siihen osallistuville. Väkinäistä kaupunkiviranomaisen pakkoyhteisöllistämistä ei tietenkään kannata suunnitella. 

Juttelimme kuitenkin Niinan kanssa siitä, mitä kaupunki viranomaisena tai päättäjät voivat tehdä yhteisöllisyyden edistämiseksi tai etteivät he ainakaan estäisi omaehtoisen toiminnan syntymistä.

Mietimme myös sitä, miten yhteisöt pysyvät elävinä ja avoimina ja millainen yhteisöllisyys ihmisiä 2020-luvulla kiinnostaa.

Mitä tapahtui 2017?

Kuva: Vihreä valtuustoryhmä tarjosi oululaisille glögiä joulun alla.

Ensimmäinen vuosi ”poliitikkona”  paketissa. Mitäpä olen Oulun Veden johtokunnan jäsenenä ja Oulun alueen vihreänä toimijana saanut aikaan?

Oulun Veden johtokuntatyöskentely on ollut kiinnostavaa ja hyvähenkistä. Olemme saaneet perusteellisen johdatuksen vesilaitostoimintaan ja Oulun tilanteeseen.

Oulun Veden toiminta on taloudellisesti vakaalla pohjalla, Oulun Vesi tuottaa noin 11 miljoonaa euroa voittoa vuosittain. Liiketaloudellisesti tilanne on kuitenkin erikoinen tällaisessa julkisessa yhtiössä. Suunnitelmallista investointeihin varautumista häiritsee omistajan, eli Oulun kaupungin yllättävät päätökset. Esimerkiksi ensi vuonna Oulun kaupunki ottaa voitoista 1,2 miljoonaa enemmän kuin aiemmin oli suunniteltu. Toivon, että voittoja ei lyhytnäköisesti kerätä joka vuosi vain enemmän, koska vesijohtoverkon korjaamiseen ja uusien alueiden rakentamiseen sekä tietenkin ympäristömme kannalta oleellisen jäteveden entistä tehokkaampaan puhdistamiseen tarvitaan rahaa. Putkirikkojen ennaltaehkäisy ja ympäristöteot etukäteen tulevat paljon edullisemmiksi kuin jälkikäteen siivoilu ja korjailu. Ei liene järkevää investoida lainalla, jos omaakin rahaa periaatteessa olisi.

Oulussa vesi tulee Oulujoesta, joka on haavoittuvainen raakaveden lähde. Oulussa on jo vuosikymmeniä suunniteltu vaihtoehtoja. Nyt lähes ainoana vaihtoehtona pidetään Viinivaaran lähteiltä johdettavaa pohjavettä Ouluun. Suunnitelmat ovat muuttuneet vuosien varrella ja tämänhetkinen aiottu vedenottomäärä on paljon pienempi kuin ensimmäisissä suunnitelmissa.  Siitä huolimatta ympäristöhuolia hankkeessa on paljon, ympäristömääräykset ovat kiristyneet ja viranomaisten lausunnot hankkeesta ovat olleet tiukkoja. Oulu (päättäjät ja Oulun Veden johto) haluaa kuitenkin katsoa tämän pitkään ajetun vaihtoehdon loppuun asti. Lupaprosessi on kesken, ja Avi on pyytänyt vielä kerran lisäselvityksiä Oulun Vedeltä. Johtokunnassa on keskusteltu siitä, että vaihtoehtoja kannattaisi olla useampiakin, jos Viinivaara-hanke kaatuu. Jotenkin vesihuollon varmuutta kaupungissa pitäisi kasvattaa. Mutta ei tietenkään millä tahansa kustannuksilla. Viinivaara vaikuttaa kuitenkin minun mielestäni tällä perehtymisellä aika hankalalta toteutettavalta. Siksi pitäisi katsella avoimesti muitakin vaihtoehtoja. Kaupunginhallitus on kuitenkin viime kädessä päätöksentekijä asiassa.

Summaisin siis Oulun Veden johtokuntapaikan olevan mielenkiintoinen, mutta toisaalta hieman turhauttava, koska todellinen valta isoissa asioissa on joka tapauksessa kaupunginhallituksella. Toki asioita voi tuoda oman puolueen kautta keskusteluihin. Joka tapauksessa Oulun kaupungin vesihuolto on hyvin hoidettu, ympäristöasioihin jätevesipuolella satsataan tulevaisuudessa, oululaisten vesimaksut ovat kohtuullisia, vaikka vesijohtoverkostoa korjataan ja rakennetaan uutta, verkoston hallintaa digitalisoidaan ja henkilökuntakin vaikuttaisi viihtyvän työssään. Varaveden hankinta on iso kysymys, joka pitäisi ratkaista viimeinkin lähivuosina.

Vaikka luottamustoimi on ollut lähinnä asioihin tutustumista, olen pyrkinyt vaikuttamaan asioihin taustalla. Oulun vihreiden toiminnassa olen ollut mukana syksyn Oulun Vihreän kunnallisjärjestön hallituksessa sihteerinä sekä viestinnän kehittämisen työryhmässä. Pidän siitä, että Oulun vihreissä on paljon eri alojen ammattilaisia mukana ja selvästi eteenpäinkatsova meininki. Toivon, että hyvä vauhti jatkuu ja pääsemme vaikuttamaan Oulun kehitykseen jopa kokoamme suuremmalla voimalla keskustelevalla, perustelevalla ja yhteistyökykyisellä toiminnalla.

Valtuustoryhmämme on monipuolinen ja pätevä ja luotan siihen kuin muuriin. Kiitos hyvästä työstä kaikille kymmenelle, toivottavasti vihreä porukka on antanut teille taustalla apua, näkökulmia ja tukea valtuustotyössä!

Sukellus puolueen toimintaan

Eilen oli vihreitä kevätkokouksia Oulussa.  Minulle puoluetoiminta on uutta, joten lähdin mielenkiinnosta katsomaan, mitä niissä tapahtuu. Ja tietenkin syömään vaalivoiton kunniaksi tarjottua kakkua (en muistanut ottaa kuvaa, joten kuvan kakku on vain mallina).

Oulun Vihreät ry:n (OVi)kokouksessa käytiin läpi normaalit tili- ja vastuuvapauden myöntämiset. Lisäksi päätettiin yhdistyksen edustajat piirin kevätkokoukseen, joka oli samana päivänä sekä kesäkuun puoluekokoukseen. Molempiin kokouksiin jäsenet ovat tervetulleita, mutta äänivalta on virallisilla edustajilla. OVilla oli piirin kokoukseen edustajapaikkoja niin monta, että minäkin sain yhden. Puoluekokouksen edustajapaikat jaettiin mielestäni hyvässä yhteisymmärryksessä sen mukaan, kuinka paljon paikan halunneet olivat työskennelleet yhdistyksessä ja kuntavaalikampanjoinnissa.

Vuosikertomuksessa käytiin läpi yhdistyksen toimintaa vuonna 2016. Kiinnitin huomioni siihen, että kertomuksesssa painotettiin avoimuuden periaatetta toiminnassa. Sanoinkin kokouksessa, että mielestäni se on toiminut ja onnistunut hyvin, sillä ihan uutena ja tuntemattomana oli helppo tulla mukaan tekemään kuntavaalikampanjaa. Ja sama meininki on jatkunut vaalien jälkeenkin, uusi naama on otettu vastaan avoimesti ja kannustaen.

Piirin kokouksessa taas on mukana edustajia Oulun vaalipiirin vihreistä yhdistyksistä. Hyvä yhteistyöfoorumi siis. Tässäkin kokouksessa käytiin läpi tili- ja vastuuvapausasiat. Lisäksi valittiin yhden eronneen hallituksen jäsenen tilalle uusi. Ehdokkaita oli kaksi, joten päästiin äänestämäänkin.

Molemmissa kokouksissa oltiin tietysti onnellisia kuntavaalituloksesta, mutta katseet alkoivat kääntyä jo tuleviin vaaleihin. Tammikuussa on presidentinvaalit ja sen yhteydessä aivan uudet maakuntavaalit. Jotkut epäilevät, että pahasti keskeneräiset suunnitelmat eivät ehdi valmistua ja vaaleja jouduttaisiin lykkäämään, mutta itse uskon ja toivon, että maakuntavaalit ovat yhtä aikaa presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen kanssa 28. tammikuuta. Muuten ihmisiä on vaikea saada liikkeelle tuntemattomien vaalien ja monimutkaisten uudistusten takia. Ongelmia ja kiirettä toki on, kuten Ylen jutusta käy ilmi.

Vihreiden näkökulmasta presidentinvaalit on tietenkin erinomainen paikka maakuntavaalien kannaltakin, koska vihreiden ehdokas on niin mainio Pekka Haavisto. Mutta mikä maakuntavaalien idea siis on? Niissä valitaan päättäjät uuteen itsehallinnolliseen maakuntaan joka hoitaa tulevaisuudessa sosiaali- ja terveysasioitamme. Tai siis hallinnoi, varsinaisen työn tekevät sitten julkiset ja yksityiset toimijat. Myönnän, etten ole täysin kärryillä tästä monimutkaisesta ja toki vielä keskeneräisestä kokonaisuudesta. Mutta opettelen, kuten moni muukin.

Vihreitä on pidetty kaupunkien puolueena, mutta piirin kokouksen puheissa oli vahvasti pohjoinen vire ja maaseutusävy. Yhä useammassa kunnassa on nyt vihreitä valtuutettuja. Eikä tämä Oulukaan nyt kovin kaupunkimainen ole muutamaa keskustan korttelia lukuunottamatta.

Joka tapauksessa kovalla innolla ollaan nyt menossa uusiin vaaleihin ja meininki olisi tehdä pohjoisenkin maakunnista vihreämpiä kuin voisi kuvitellakaan.

Sitä ennen vihreillä on myös edessä puheenjohtajavaali. Monta hyvää ehdokasta on jo nyt ilmoittautunut ja joidenkin kantaa vielä odotellaan. Puheenjohtajasta käydään jäsenäänestys, joten minullakin on sanani siihen kisaan sanottavana.

Vaalisumasta huolimatta kokouksissa todettiin, että vain pitkäjänteinen toiminta ja myös vaalien välillä tehty työ voi tuoda pysyviä tuloksia. Kuntavaalivoitto ei tullut tyhjästä vaan vuosien työn tuloksena. Itse taisin hypätä nyt mukavasti liikkuvan vankkurin kyytiin.

Oulu, paras kaupunni

Olen asunut elämässäni neljässä suomalaisessa kaupungissa ja kahdessa kaupungissa ulkomailla. Tällä täysin subjektiivisella käytännön tutkimuksella julistan Oulun maailman parhaaksi kaupungiksi näiden asioiden perusteella:

  1. Mittakaava: Oulu on sopiva! Pyörällä pääsee, vaikkei ihan keskustassa asukaan. Luonto on lähellä, mutta kaupunki on kuitenkin oikean kaupungin kokoinen. Jokapäiväisessä arjessa nautin väljyydestä, mutta on mahtavaa, että kaupungista löytyy myös kulttuuria, tapahtumia ja väentungosta silloin, kun sitä kaipaan.
    Mittakaavaan liittyy myös se, että oululaiset tuntevat toisensa aika hyvin. Pienten piirien positiivinen puoli on, että on helpompaa tuntea olevansa samassa veneessä kaikkien kaupunkilaisten kanssa, ei vain omien porukoiden.
  2. Hitaus: Vantaalta Ouluun muuttaessa vauhdin muutoksen huomasi konkreettisesti. Täällä ei hötkyillä. Ihan yhtä paljon esimerkiksi töissä saadaan aikaiseksi, mutta hötkyilemättä. Ei tarvitse todistella olevansa kiireinen. Toivottavasti tämä tauti ei meille leviä. Voi olla, että kohta 1 vaikuttaa tähän, kun ei tarvitse käyttää aikaansa ruuhkiin ja pitkiin työmatkoihin, ei ole koko ajan aika kortilla.
  3. Murre: Vaikka en ole paljasjalkainen oululainen, vaan Pattijoelta, omaa ”äidinkieltä” on rentouttavaa puhua. Svaa-vokaali tekee olon mukavaksi. Voi olla, että kielemme vaikuttaa myös kohtaan 2. Ohan se ny ihan eri rytmiki ihimisesä, ko puhhuu niinkö me ruukataan puhua. Kirjoitettuna murre kuin murre sen sijaan on rasittavaa.
  4. Asenne: Välillä me valitamme vähän liikaa, mutta minusta oululainen asenne on kuitenkin parhaimmillaan periksiantamaton ja hyvällä tavalla omalaatuinen. Näistä on syntynyt menestynyttä bisnestä ja kulttuuria. Omista vahvuuksista pitää pitää kiinni. Oulu ei ole maailman metropoli, eikä näin pohjoisesta rantalomakohdetta tehdä, mutta otetaan omat hyvät puolet, outoudet ja houkutukset ja tehdään niistä menestystekijöitä. Matkimalla muita ei pärjää.

Kolmoskohtaan ei kaupunginvaltuustolla ole valtaa, mutta muihin asioihin on. Nämä olisivat siis minulle tärkeitä, jos saisin olla Oulun asioista päättämässä.

Vaalikampanja alkaa olla loppusuoralla. Itselleni tämä oli kiinnostava askel politiikan tarkkailijasta tekijäksi. Tänään vielä pikkukampanjointia Kaakkurissa ja huomenna ehkä Rotuaarilla, mutta sunnuntaina lasketaan äänet. Onpa saldo lopussa mitä tahansa, kokemus on ollut opettavainen ja on ollut ilo tavata paljon oululaisia ja keskustella meidän yhteisistä asioistamme. Vaikka politiikan määritelmä yhteisinä asioina onkin kliseinen, se on kuitenkin totta. Toivon, että kaupunginvaltuustoon valitaan avoimia, yhteistyökykyisiä ja ennakkoluulottomia edustajia!