Lisää liksaa poliitikoille!

Pia Alatorvinen istuu luurit korvilla läppärin kanssa mökkisaunan terassilla koiran kanssa.

Yhdessä vaalikoneessa kysyttiin, pitäisikö valtuutettujen kokouspalkkioita nostaa. Olin rehellinen ja sanoin, että pitäisi.

Kukaan ei ryhdy politiikkaan rahan takia, mutta liian pienellä korvauksella tehdään esimerkiksi pienituloisten nuorten ja työikäisten osallistuminen kuntapolitiikkaan mahdottomaksi. En haluaisi, että kunnan asioista päättäjiksi hakeutuvat entistä enemmän vain keski- tai hyvätuloiset tai vain eläkeläiset, joille muutamalla satasella ei ole niin väliä.

Oulussa tehtiin noin vuosi sitten päätös, että säästösyistä kokouspalkkioita ei enää koroteta kolmen tunnin kokouksen jälkeen. Rivijäsen saa nyt kaupunginvaltuuston kokouksesta 150 euron palkkion. lautakunnista 115 euroa / kokous. Kokoukset kestävät yleensä ainakin 3 tuntia, 5 tuntia menee helposti useinkin. Viime syksynä otin viimein luurit korvilta yhden valtuuston kokouksen jälkeen keskiyön tienoilla. Kun lisäksi lasketaan kaikki asioiden perehtymiseen vaatima aika, tuntipalkkio on todella pieni. Verot maksetaan tietenkin ja puolueellekin menee palkkiosta osa. Joskus joku jaksaa naljailla, että poliitikot pitkittävät istuntojaan palkkioiden toivossa, mutta ei me ihan niin laskutaidottomia tomppeleita olla. Korona-aikaan jää ne kokousviineritkin saamatta. Toisaalta kokoustaa voi myös vaikka mökiltä.

Raha ei siis motivoi politiikkaan. Sen puutteen ei kuitenkaan pitäisi estää ihmisiä osallistumasta. Ajatellaan vaikkapa opiskelijaa, joka valitsee käyttääkö viikosta 5 tuntia kuntapolitiikassa mukana olemiseen vai työntekoon, josta saa palkkaa. Jos kokouspalkkiota ei maksettaisi ollenkaan tai vielä vähemmän kuin nykyään, tuskinpa politiikka voisi olla vaihtoehto. Paitsi niille, joilla rahaa on muutenkin.

Kuntaliitto on selvittänyt palkkiotasoja eri kunnissa ja Oulussa ei olla kärkipäässä. Mikä sopiva taso sitten olisi, se onkin vaikeampi kysymys.

Kuka leikkaa eniten, on vastuullisin

sivu Pontus Purokurun kirjasta täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi

Niukkuuden jakaminen ja leikkauslistat ovat hallinneet Oulussakin politiikan tekoa. Välillä kuulostaa, että ainoaa vastuullista politiikkaa on jatkuva leikkaaminen ja kurjistaminen. Huoltosuhde, valtionosuudet, pienenevät yhteisöverotulot, kaiken päälle vielä korona. Meillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin leikataleikataleikata. Perlacon pelastaa.

En niele tätä. Ensinnäkin poliitikkojen tehtävänä on mielestäni luoda visioita tulevaisuuteen, ei vain ynnäillä ja juustohöyläillä. Kun annetaan valmiiksi summa, joka ehdottomasti pitää leikata, ja listataan vielä kaikki, mistä vähänkin voidaan nipistää, pitää olla mielikuvitusta ja vahvaa kykyä ajatella tulevaisuuteen, jotta ei vain toistaisi samaa, mitä on aiemminkin tehty. Mihin silloin tarvitaan poliitikkoja? Exceliin vain.

Olen virkistänyt ajatteluani lukemalla Veikka Lahtisen ja Pontus Purokurun Mikä liberalismia vaivaa -kirjaa, sekä syventynyt vielä Purokurun väitteisiin Täysin automatisoitu luksushomokommunismi -esseekokoelman kautta. Kunnon pamflettien tapaan teokset kärjistävät, mutta olen löytänyt iloa ja jopa toivoa tulevaisuuteen kirjoitusten tulevaisuusvisioista. Siitä, että ihmisten on mahdollista vaikuttaa tulevaisuuteensa. Nykytila ei kerro siitä millaista on 10 tai 20 saatika 50 vuoden kuluttua. Muutokset myös parempaan ovat mahdollisia, kun uskalletaan alkaa tehdä asioita toisin.

Purokuru kysyy: Miksi on niin paljon helpompi vaatia leikkauksia kuin uusien yhteiskunnallisten instituutioiden rakentamista? Tätä keskustelua olisi mielekästä käydä poliittisen päätöksenteon yhteydessä. Mikä on mahdollista, mikä rajaa mielikuvitustamme, miten sen kahleet ovat syntyneet ja miten pääsisimme niistä eroon?

Olen ehdolla toista kertaa kuntavaaleissa. Minulla on nyt kokemusta kuntapolitiikan syövereistä, vihreiden sisäisistä taustakeskusteluista, luottamustoimessa toimimisesta, valtuuston kokouksiin osallistumisesta niin paikalla kuin etänäkin, asioiden hitaasta etenemisestä ja toisaalta yllätyksellisistä käänteistä. Asioita on paljon, ja ymmärrän, että poliitikot ja viranhaltijatkin helposti ryhtyvät ”asianhoitajiksi”, nuijimaan ja järjestelmään pakolliset kuviot pois pöydältä.

Haluaisin, että politiikkaan tuotaisiin vaihtoehtoja. Reilusti visioitaisiin, unelmoitaisiin, asetettaisiin kunnianhimoisia tavoitteita. On selvää, että eri ihmisillä on erilaisia haaveita. Lopetettaisiin toisten ajatusten lyttääminen, annettaisiin kritiikkiä asiasta ja parannettaisiin visioita yhteisiksi. Sanokaa minua idealistiksi, mutta haihattelijaksi on turha haukkua. Nykypäivän itsestäänselvyydet ovat olleet joskus utopioita, Suomen itsenäisyys, naisten äänioikeus, peruskoulu, tasa-arvoinen avioliittolaki.

”Mielikuvitus on mahdollisuuksien aluetta, ja vallankäyttö on juuri mahdollisuuksiin vaikuttamista.”

Mitä tapahtui 2017?

Kuva: Vihreä valtuustoryhmä tarjosi oululaisille glögiä joulun alla.

Ensimmäinen vuosi ”poliitikkona”  paketissa. Mitäpä olen Oulun Veden johtokunnan jäsenenä ja Oulun alueen vihreänä toimijana saanut aikaan?

Oulun Veden johtokuntatyöskentely on ollut kiinnostavaa ja hyvähenkistä. Olemme saaneet perusteellisen johdatuksen vesilaitostoimintaan ja Oulun tilanteeseen.

Oulun Veden toiminta on taloudellisesti vakaalla pohjalla, Oulun Vesi tuottaa noin 11 miljoonaa euroa voittoa vuosittain. Liiketaloudellisesti tilanne on kuitenkin erikoinen tällaisessa julkisessa yhtiössä. Suunnitelmallista investointeihin varautumista häiritsee omistajan, eli Oulun kaupungin yllättävät päätökset. Esimerkiksi ensi vuonna Oulun kaupunki ottaa voitoista 1,2 miljoonaa enemmän kuin aiemmin oli suunniteltu. Toivon, että voittoja ei lyhytnäköisesti kerätä joka vuosi vain enemmän, koska vesijohtoverkon korjaamiseen ja uusien alueiden rakentamiseen sekä tietenkin ympäristömme kannalta oleellisen jäteveden entistä tehokkaampaan puhdistamiseen tarvitaan rahaa. Putkirikkojen ennaltaehkäisy ja ympäristöteot etukäteen tulevat paljon edullisemmiksi kuin jälkikäteen siivoilu ja korjailu. Ei liene järkevää investoida lainalla, jos omaakin rahaa periaatteessa olisi.

Oulussa vesi tulee Oulujoesta, joka on haavoittuvainen raakaveden lähde. Oulussa on jo vuosikymmeniä suunniteltu vaihtoehtoja. Nyt lähes ainoana vaihtoehtona pidetään Viinivaaran lähteiltä johdettavaa pohjavettä Ouluun. Suunnitelmat ovat muuttuneet vuosien varrella ja tämänhetkinen aiottu vedenottomäärä on paljon pienempi kuin ensimmäisissä suunnitelmissa.  Siitä huolimatta ympäristöhuolia hankkeessa on paljon, ympäristömääräykset ovat kiristyneet ja viranomaisten lausunnot hankkeesta ovat olleet tiukkoja. Oulu (päättäjät ja Oulun Veden johto) haluaa kuitenkin katsoa tämän pitkään ajetun vaihtoehdon loppuun asti. Lupaprosessi on kesken, ja Avi on pyytänyt vielä kerran lisäselvityksiä Oulun Vedeltä. Johtokunnassa on keskusteltu siitä, että vaihtoehtoja kannattaisi olla useampiakin, jos Viinivaara-hanke kaatuu. Jotenkin vesihuollon varmuutta kaupungissa pitäisi kasvattaa. Mutta ei tietenkään millä tahansa kustannuksilla. Viinivaara vaikuttaa kuitenkin minun mielestäni tällä perehtymisellä aika hankalalta toteutettavalta. Siksi pitäisi katsella avoimesti muitakin vaihtoehtoja. Kaupunginhallitus on kuitenkin viime kädessä päätöksentekijä asiassa.

Summaisin siis Oulun Veden johtokuntapaikan olevan mielenkiintoinen, mutta toisaalta hieman turhauttava, koska todellinen valta isoissa asioissa on joka tapauksessa kaupunginhallituksella. Toki asioita voi tuoda oman puolueen kautta keskusteluihin. Joka tapauksessa Oulun kaupungin vesihuolto on hyvin hoidettu, ympäristöasioihin jätevesipuolella satsataan tulevaisuudessa, oululaisten vesimaksut ovat kohtuullisia, vaikka vesijohtoverkostoa korjataan ja rakennetaan uutta, verkoston hallintaa digitalisoidaan ja henkilökuntakin vaikuttaisi viihtyvän työssään. Varaveden hankinta on iso kysymys, joka pitäisi ratkaista viimeinkin lähivuosina.

Vaikka luottamustoimi on ollut lähinnä asioihin tutustumista, olen pyrkinyt vaikuttamaan asioihin taustalla. Oulun vihreiden toiminnassa olen ollut mukana syksyn Oulun Vihreän kunnallisjärjestön hallituksessa sihteerinä sekä viestinnän kehittämisen työryhmässä. Pidän siitä, että Oulun vihreissä on paljon eri alojen ammattilaisia mukana ja selvästi eteenpäinkatsova meininki. Toivon, että hyvä vauhti jatkuu ja pääsemme vaikuttamaan Oulun kehitykseen jopa kokoamme suuremmalla voimalla keskustelevalla, perustelevalla ja yhteistyökykyisellä toiminnalla.

Valtuustoryhmämme on monipuolinen ja pätevä ja luotan siihen kuin muuriin. Kiitos hyvästä työstä kaikille kymmenelle, toivottavasti vihreä porukka on antanut teille taustalla apua, näkökulmia ja tukea valtuustotyössä!

Kiitos äänestäjille ja tsemppaajille!

Vaalitulos Oulussa ja koko maassa oli hieno! Itse sain 214 ääntä, joka on tuplat siitä, mitä ikinä uskoin saavani. Kiitos paljon äänestäjille ja kaikille, jotka tsemppasivat ja suosittelivat minua kavereilleen.

Oulussa vihreät sai kolme lisäpaikkaa ja kokonaisuudessaan valtuustossa on nyt kymmenen vihreiden edustajaa, joista kuusi on uusia valtuutettuja. Vaikka kokemustakin tarvitaan, (ja onhan sitä ryhmässä edelleen) olen iloinen, että nuoret ehdokkaamme saivat nuoria liikkeelle äänestämään. Olihan vihreät opiskelijoita vilisevän Linnanmaan suurin puolue 27,6 prosentilla alueen äänistä. Ja nuoruus ei estä asiantuntemusta, kuten Kalevan jutusta ilmenee.

Oma äänisaaliini riitti varavaltuutetun sijalle ja se lämmittää myös mieltä. Tekisi mieleni sanoa, että tästä on hyvä jatkaa. Ainakin jatkan niin, että pääsen nyt seuraamaan päätöksentekoa hieman lähempää sisäpiiriä ja vaikuttamaan niihin tärkeisiin asioihin, joissa minulla on asiantuntemusta ja annettavaa. Jo ehdokkaat ovat päässeet puolueen postituslistoille, ja olen ilahtunut vilkkaasta ja avoimesta keskustelusta, jota käydään Oulun päätöksentekoon tulevista asioista. Vihreissä on asiantuntemusta hyvin monelta alalta ja uskon, että myös valtuutetut arvostavat porukan näkökulmia ja tietämystä. Kiitos myös lukuisille ehdokkaille, joihin olen saanut tutustua vaalikampanjoinnin aikana. Fiksuja ja ajattelevia ihmisiä monenlaisista taustoista!

Jatkan myös blogia havainnoistani ja oppitunneistani kuntapolitiikasta. Voit tilata blogipäivitykset suoraan sähköpostiisi etusivulta alalaidasta. Ja kuulen mielelläni, mitä oululaisille kuuluu, joten viesti kulkee toivottavasti minullekin päin.

Virallisista luottamuspaikoista neuvotellaan lähitulevaisuudessa, katsotaan, miten ne jakautuvat. Uusia vaalejakin tulee heti kohta vastaan, mutta nyt on liian aikaista suunnitella sellaisia.

Vihreät oli valtakunnallisesti vaaleissa suurin voittaja. Olen iloinen, että puolue on saanut valtuustoihin edustajia myös pienemmillä paikkakunnilla. Sanotaan, ettei yksi tai kaksi edustajaa voi vaikuttaa, mutta olen toista mieltä. Esimerkiksi kylätoiminnassa olen nähnyt, että yksi innokas ja toiset mukaan saava ihminen saattaa muuttaa koko kylän hengen ja tekemisen suunnan. Toivon, että vihreät (ja toki kaikki muutkin) valtuutetut ovat rakentavia yhteistyökumppaneita, faktapohjalla toimivia ja avoimia ja luotettavia päättäjiä. Tuoreet ihmiset voivat muuttaa politiikan tekoa vanhojen kaivelusta ja kyräilystä poispäin kohti ratkaisuja ja uusia vaihtoehtoja. Sanokaa idealistiksi, mutta siksihän minä näihin vaaleihin lähdinkin!