vaalikone – Pia Alatorvinen

24/04/2021

Yksityistä vai julkista, veroja vai leikkauksia

Kuva: Hiihtoladut ovat Oulun tarjoamia tärkeitä palveluja asukkaillaan. Mitä väliä, onko ladun tehnyt kunta vai yksityinen toimija, jos keli on hyvä?

Täytin vaalikonetta, Kalevan tällä kertaa. Logiikka oli, että väittämiin pitää vastata kuinka samaa tai eri mieltä on. Äänestäjille suosittelen lukemaan perustelut, oli sen verran karkeita väittämiä.

Ymmärrän, että pitää vähän yksinkertaistaa, että saa jotain eroja ja yksiselitteisiä vastauksia. Mutta hieman enemmän olisin alueen valtalehdeltä toivonut muutakin kuin aivan ilmeisimpien erojen alleviivaamista. Löytyi perinteistä oikeisto/vasemmistostereotypioiden toistoa sekä maahanmuutolla erottelua. Ei varmaan tule hirveän suuria yllätyksiä eri puolueista. Tässäpä pari peruskysymystä:

Yksityinen vai julkinen

Yksi muissakin vaalikoneissa ja toki todellisuudessakin toistuva kahtiajako on yksityinen vai julkinen palvelu. Ja automaattisesti vasemmisto sanoo julkinen ja oikeisto yksityinen, eikö niin? Eihän se niin yksinkertaista toivottavasti ole. Kunnan on tuotettava asukkailleen palveluja laadukkaasti ja mahdollisimman edullisesti. Ensiarvoista on laadukkuus. Tapauskohtaisesti paras vaihtoehto voi olla joko yksityinen tai julkinen palveluntarjoaja. Sekä julkinen että yksityinen toimija voi olla tehokas tai tehoton, laadukas tai laaduton. Hyviä ja huonoja esimerkkejä löytyy joka alalta.

Olin päättämässä viime vuoden lokakuun valtuustossa kahdesta ulkoistusasiasta. Yhdessä äänestin, että ateria- ja puhtauspalvelut pitäisi säilyttää Oulun kaupungin omana tuotantona, toisessa asiassa äänestin sen puolesta, että osa Oulun digin ICT-palvelut ulkoistetaan. Minulla ei ole periaatetta, että kaikki yksityiseksi tai kaikki julkiseksi. Tässä tapauksessa arvioin, että ICT-osaaminen on järkevää ostaa, pienessä yksikössä ei voida ylläpitää tarpeeksi korkeaa ammattitaitoa ja työntekijätkin tällä alalla pärjäävät ja hyötyvät isommasta ja monipuolisemmasta työpaikasta. Ateria- ja puhtauspalveluissa taas työntekijöiden työehdot huononevat muutoksessa ja perinteisesti pienituloisilla (ja naisvaltaisella) henkilöstöllä ei ole erityisiä valttikortteja työmarkkinoilla, jolloin voisivat itse vaikkapa vaihtaa alaa.

Molemmat ulkoistukset menivät muuten läpi

Veronkorotuksia vai leikkauksia

Verot vai leikkaukset on myös perinteinen kysymys, jolla haetaan eroja. Olenpa ollut tästäkin äänestämässä marraskuun 2020 valtuustossa. Kysymys oli siitä, nostetaanko kuntaveroa yhdellä prosenttiyksiköllä, jonka pohjalle kaupunginjohtaja oli talousarvioehdotuksensa rakentanut. Äänestin yhden prosenttiyksikön nostamisen puolesta 20:stä 21:een, mutta hävisimme tämän äänestyksen ja tuloveroprosenttia nostettiin 20:stä vain 20,50:een. Eli saatiin sekä veronkorotus että leikkaukset, koska puolen prosenttiyksikön nostaminen ei riitä talousarvioon merkittyihin menoihin.

Vaalikoneiden suosima kysymys on yksinkertaistava, eikä tällaista kaksijakoista valintaa todellisuudessa tule eteen. Viime vuosina Oulussa on sekä leikattu että nostettu veroja. Itse uskon, että esimerkiksi lastensuojelun ja mielenterveyden varhaisiin palveluihin investoiminen tuottaisi valtavia säästöjä pitkällä tähtäimellä. Pitäisi vain olla malttia ajatella 10, 20 ja 30 vuodenkin päähän. Ja miten mahtavaa sitten olisikaan LASKEA kuntaveroprosenttia, kun kalliiden palvelujen tarve ja vähenisi.

Eli maailma on monimutkainen, eikä mitään automaattivastausta asioihin ole. Epäile heti, jos joku väittää tietävänsä ainoan oikean vastauksen.

04/03/202104/03/2021

Vaalikoneet vastakkainasettelun asialla

Pia Alatorvinen ui Sanginjoessa kesällä koiransa kanssa — Tässä kaupunkilainen viettää aikaa maalla.

Olen toisaalta, mutta toisaalta -ihminen. Tuppaan näkemään asioissa aina useampia puolia ja olen sujuvasti samastakin asiasta montaa mieltä yhtäaikaa. Jopa hieman kadehdin niitä ihmisiä, jotka ovat täysillä jotain mieltä ja aivan varmoja asiastaan. (Oikeasti en, mutta politiikassa sellainen olisi ulospäin varmaankin myyvää. Todellinen maailma on kuitenkin monimutkainen, ja harvassa asiassa on vain yhtä oikeaa tapaa menetellä.)

Siksipä onkin hankala täyttää vaalikoneita. Samoilla perusteilla voisi olla väitteistä jokseenkin eri tai samaa mieltä. Suosittelenkin lukemaan ehdokkaiden perustelut, ne ovat paljon avaavampia kuin pelkät viisarit.

Muutama harmittava vastakkainasettelua korostava kysymys on tullut esille niissä muutamassa vaalikoneessa, jotka olen ehtinyt jo täyttää. Yksi niistä on Oulun keskusta-alue vs. muut alueet. Jostain syystä toistellaan jatkuvasti sitä, että keskustan kehittäminen on vaikkapa Kiimingiltä, Oulunsalolta tai Haukiputaalta pois. Samaa keskustelua käydään myös isommassa mittakaavassa, Oulu vie voimat maakunnasta, pääkaupunki muulta Suomelta.

Mutta Oulussa kuntaliitos hiertää edelleen. Itse muutin Oulunsaloon 2008 vielä itsenäisen kunnan alueelle. Tokihan asiointi oli helppoa, lampsin kunnantalolle, piirtelin ruutupaperille aidan kuvan ja sain rakennusluvan saman tien. (Kaikki, jotka ovat nähneet piirustustaitoni, saattavat nyt hieman ihmetellä.) Perustimme paikallisen koiraharrastusseuran Salonpäähän ja saimme kunnalta syrjäisen hiekkakentän käyttöömme helposti. Kaikenlainen yhteistyö oli sujuvaa, kun kaikki tunsivat toisensa.

Kuntaliitosten jälkeen kaikki huonompaan suuntaan menevät muutokset pannaan ison pahan Oulun piikkiin, mutta huomataanko myönteiset asiat? Yhtenä esimerkkinä voisin kertoa vaikkapa Oulunsalon vesiasioista sen verran, että ns. tupakkiaskin kanteen piirretyistä putkikartastoista on nyt päästy nykyaikaan ja vesiputkien sijainnit tietävät muutkin kuin ne 1960-luvulla maahan kaivaneet työntekijät. Vähentää putkirikkoja ja nopeuttaa korjaustöitä aika paljon.

Tunne menneestä häviöstä tai väärinkohtelusta on voimakas. Siitä pitäisi Oulussa päästä irti ja lakata laskemasta naapurikylän tai kaupunkikeskustan ”saamisia” ja verrata omaan alueeseen. Jos kuntaliitosta ei osattu hoitaa hyvin, hoidetaan asioita sitten jatkossa paremmin. Itse olen tässäkin toisaalta ja toisaalta kannoilla, suuri osa kulttuuritapahtumista, joiden hyväksi työskentelen ja joissa viihdyn, ovat kaupungin ytimessä, mutta meillä on myös maaseudun kehittämishankkeita, pidän itseäni kaupunkilaisena, mutta asun pellon laidassa, vietän kesäni enimmäkseen Sanginjoen mökillä (kuva) ja harrastan Oulunsalon laitamilla koirieni kanssa. Näitä erilaisia näkemyksiäni ja kokemuksiani käytän, kun harkitsen, mille kannalle käännyn ja mitkä perusteet ovat vahvimpia päätöksenteossa. En halua jumittaa yhdessä lokerossa.

27/02/2017

Mitä Haukiputaan keskustalle pitäisi tehdä?

Rantapohjan vaalikoneen yksi väite oli, että päättäjät ovat kiinnittäneet liian vähän huomiota Haukiputaan keskustan kehittämiseen. Vastaukseksi sai hiissata osoitinta samaa mieltä tai eri mieltä -janalla.

Hilasin osoitinta hieman vasemmalle, eli olin vähän eri mieltä. Valitettavasti väitteitä ei voinut perustella, mikä teki minusta vaalikoneesta hyvin vajavaisen. Joten perustelen nyt valintaani hieman.

Ensinnäkin periaatteeni on, että päätöksenteossa pitää kuunnella mahdollisimman paljon niitä, jotka asiasta jotain tietävät tai joita asiat koskevat. Siksi olisi hieman teennäistä, jos minä vain Oulunsalossa ja Kaakkurissa asuneena oululaisena yrittäisin esittää tietäväni, miten Haukiputaan keskustaa saataisiin elävämmäksi. Kannatan uudenlaisia demokratian välineitä, ei pelkkiä liian myöhään tapahtuvia kuulemisia kaavoituksen yhteydessä. Alueiden suunnittelussa voitaisiin ottaa käyttöön esimerkiksi palvelumuotoilun keinoja, työpajatyyppisiä asukastapaamisia.

Toiseksi elävyys ja kehitys lähtee ihmisistä. On toki rakenteellisia ratkaisuja, kuten koulut ja terveyspalvelut, joihin kuntapäättäjät vaikuttavat. Kokemukseni maaseudun kehittäjänä kuitenkin kertoo, että pienetkin kylät keskellä ei mitään voivat olla hyvin eläviä kuntien päätöksistä välittämättä. Hyvään kylähenkeen tarvitaan innostuneita vetäjiä ja rohkeita kokeiluja. Uskon, että kyläkeskuksen kehittymiseen vaikuttaa valtavasti kyläläisten oma toiminta. Kulttuuri, matkailu tai vaikkapa urheiluseurat saavat aikaan asukkaita ja vierailijoita houkuttelevan ympäristön, jossa yrityksetkin menestyvät. Päättäjien on syytä olla estämättä asukkaiden aktiivisuutta.

Kuvassa pattijokista oma-aloitteisuutta. Aina ei tarvitse odottaa kaupunkia hätiin, voi toimia itse.